Viime viikonloppu vietettiin siis Mendozassa, Argentiinan puolella. Lahdettiin suomalaisporukalla retkelle Chilen rajan ja Andien yli siis perjantaina kukonlaulun aikaan. Seitsaman tunnin bussimatka sujui kuitenkin paaasiassa nukkuen, Aconcagua jai paikallistamatta. Mendoza oli kaupunina oikein viihtyisa. Heti huomasi, etta kyseessa on paljon Santiagoa pienempi kaupunki. Mendoza oli jossain vaiheessa tuhoutunut pahasti aanjaristyksessa, jonka vuoksi uuteen asemakaavaan oli jatetty leveat tiet ja paljon puistikkoja seka aukioita.
Lauantaina otettiin bussi Maipon laaksoon tutkiskelemaan viinitiloja. Maiposta vuokrasimme pyorat ja kiersimme 4 eri viinitilaa maistellen 14 eri viinia! Muy bueno! Suosikiksi nousi aikaisemmin vahemmalle huomiolle jaanyt Malbec. Sunnuntaina pyorittiin kaupungilla Mendozassa. Yhdesta paa-aukion kulmasta bongattiin hyva jatskipaikka, jossa valikoimaa riitti (makuna mm. vanilja-cabernet sauvignon, en maistanut). Jatskia maisteltiin ja kierreltiin samaisen aukion artesaani-kojuja. Mendozassa kierrellessa huomasimme ainakin kaksi eroa Argentiinan ja Chilen valilla. Argentiinan puolella kaikki oli halvempaa. Ja Argentiinassa lahestulkoon kaikilla miehilla oli takatukka. Lieneeko sen yhden kuuluisan jalkapalloilijan peruja.
Maanantaina lahdin takaisin kohti Santiagoa. Matka oli pitka ja kuluttava. Talla kertaa bussissa vierahti noin 10 tuntia, jonka jalkeen viela vajaan tunnin metromatka. Bussissa vieressa istui iakkaampi amerikkalaisturistimies, joka olisi halunnut jutella kaikesta ummet ja lammet. Onneksi noin ensimmaisen tunnin jalkeen paasin nauttimaan omasta rauhasta ja musiikista. Paluumatka kesti paljon kauemmin, koska jouduimme jonottamaan Chilen raja-asemalle paasya. Lisaksi kaikkien matkustajien tavarat lapivalaisiin ja osa avattiinkin. Rajalla meidat matkustajat pistettiin bussista riveissa seisomaan ja odottamaan etta kaikki tavarat oli lapivalaistu. Huumekoira kavi nuuskimassa kasseja ja yksi turisti joukossamme kuvasi videota laukkujen loukossa liukastelevasta huumekoirasta ja rajavartiasta. Kukaan ei kuitenkaan sanonut siita mitaan, vaikka tunnelma muutoin olikin kuin lahtausjonossa :)
Tiistaina kavin viimeista paivaa sairaalalla. Otin kuvia ja nain saiaalan kaytavila juoksemassa kaksi kulkukoiraa. Keskiviikkona ja torstaina viela kunnostauduttiin suomalaisporukalla kaymaan kahdessa kivassa lounaspaikassa syomassa ja hyvilla jatskeilla!
Torstaina myos toinen capoeiraryhmista piti mulle laksiaisrodan. Lopuksi oli liikuttavaa kiitella treeneista ja yhteisista hetkista. Onneksi naan tata Santiagon perhettani viela tiistaina!
Perjantain aktiviteetteihin kuului trekkauspaikkojen metsastys ja suurella hautausmaalla kaynti. Trekkauspaikoistakin oli vaikeaa loytaa infoa (miten paasee, milloin ja miten pois?) Potentiaalisia olisivat Saltos de Apoquindo, jossa on mys vesiputoksia. Tai Pochoko-niminen kukkula. Mutta voi olla jaa valiin. Jos en jaksa selvitella miten niihin paasee. Ja jos hautausmaallakin meinaa suuntavaisto pettaa, niin en kylla lahde minnekkaan vuorille jos en loyda tietoa paikoista etukateen... Hautausmaa oli suuri ja mahtipontinen. Siella piti oleman mm. Salvador Allenden hauta ja diktatuurin aikana havinneidenmuistomerkki. Mutta en loytanyt, harmi. Hautausmaa oli siis valtava. Ja kun huomasin yhdessa vaiheessa suuntavaiston pettaneen, en enaa uskaltanut lahtea seikkailemaan ja etsiskelemaan. Paluumatkalla poikkesin Estacion Mapuchella, joka oli siis ennen juna-asema mutta nykyaan kulttuurikeskus. Kavin katsomassa nayttelyn taideterapiasta.
Lauantaina eli tanaan tuli treenien jalkeen todettua, etta jos treeneista lahdetaan uima-altaalle ja bikineja ei ole tullut mukaan, kay urheiluritsikat ja kaverilta lainatut minishortsit tarvittaessa uima-asusta. Ja lisaksi se, etta tyylikkaan rusketusrajan saa, jos jattaa urheiluritsikoiden lapun torrottamaan ulkopuolelle :) Haikeat oli tanaankin hetket, kun viimista kertaa nain toisen ryman tyyppeja. Kun ei ikina tieda milloin nakee seuraavaksi, ja tuleeko sita seuraavaa kertaa enaa.
Nyt istun taalla kampilla. Soin paikallista kesaruokaa "humitas" eli maissinlehteen kaarittya ja siina keitettya maissi-asiaa. Todella tayttavaa ruokaa. Ja maistelen vain chilessa kasvavista carmenere-rypaleista tehtya punaviinia. Lisaksi tietokoneen vieressa odotta perjantain kaupungilla vaeltelun tulos tai loyto: Nerudan vuonna 72 julkaistu runo-antologia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti