Lahes kolme viikkoa on nyt taalla Brasiliassa kulunut. Aika on mennyt nopeesti! Ensin vietettiin kaverini kanssa vajaa viikko Rio de Janeirossa. Sitten tultiin pohjoiseen pain Bahian osavaltioon, jossa ollaan nyt oltu melkeen 2 viikkoa Serran Granden kylassa. On ollut ihanaa olla Brasiliassa, silla kommunikointi portugaliksi on niin paljon helpompaa. Tuntuu ihanalta kun osaa edes jotnekinilmaista itseaan toisin kuin Chilessa jossa espanjan kanssa takkuaminen oli kylla raskasta.
Rio oli kaunis, elamaa ja hulinaa sykkiva suurkaupunki. Keskusta ja Lapan alue kaunista, vanhenpaa ja varikasta seutua. Jolle kontrastina Ipaneman ylaluokkainen asutusalue muoviaurinkovarjoista tayttyvan rannan vierella vaikutti varsin luonteettomalta. Ensin asuttiin kaverin kaverin talossa Santa Teresan kaupunginosassa. Se oli varikas ja kaunis. Kun ikkunan avasi, naki banaanipuita ja muuta ihanaa vihreaa. Lapassa on useana iltana viikossa isot katujuhlat, jotka on vahan niiin kuin suomalaiset festarit. Paitsi ettei tarvitse maksaa. Kadulla soittaa erilaisia samba, yms kokoonpanoja ja on kojuja mista saa ostettua ruokaa ja juomaa. Ja talla isolla kadulla kulkee noina iltoina/oina autojen sijaan iloinen ihmismassa.
Salvadoriin, Bahian paakaupunkiin en viela ole paassyt tutustumaan. Saavuttiin yolennolla ja nukuttiin lentokentan lattialla. Sitten seuraavana paivana lahdettiin etsimaan bussiasemaa ja tultiin suoraan 7 tunnin matka etelaan pain Ilheuksen kaupunkiin, josta suomalainen ystavani kavi meidat hakemassa autolla Serra Grandeen.
Serra Grande on pieni kyla rannalla. Ranta on vaaleaa, samettista hiekkaa, meri lammin ja toisella puolella mata atlantico eli paikallista metsaa. Taalla on paljon kaakaon viljelya, luonto ja ilmasto on samantyyppista kuin Ghanassakin. Muutamat paikalliset uudet kaverini etsivat Serran lahelta itselleen kaakaofarmia, silla kaakaon viljely suojelee samalla tata jokseenkin harvinaista metsatyyppia. Kaakao vaatii kasvaakseen ainakin nimittain varjoa, jota mata atlanticon korkeammat puut tarjoaa.
Viime lauantaita vietettiin toisten kaverien "tilalla", josta kasin tehtiin kavelyretki mata atlanticoon ja matkan varrella paastiin maistelemaan hedelmia suoraan puusta. Lisaksi maistettiin heidan pihalta tuoretta kaakaota. Kaakaossa on nimittain hedelmaliha seka siemenet. Siemenista tehdaan paahtamisen yms. jalkeen kaakaojauhetta. Mutta hedelmanakin kaakao on herkullinen!
Taalla Serralla ollaan paasty treenaamaan capoeiraa, mika on ollut ihanaa! Treeneja vetaa kaksi kokenttacapoeiristaa, joille capoeira on siis ammatti. Lisaksi valipaivina, jolloin ei oletreeneja, on rumputunti. Treenit siihen oikeastaan taisi ollakin paasyy, etta tanne Serralle tulin.
Paikallisissa talot on aika erilaisia kuin Suomessa (yllatysyllatys). Niissa on avoimia ikkunoita (siis ilman laseja) ja rakoja katon rajassa. Niinpa luonto on paljon lahempana. Taman takia torakoitakin on nakynyt muutamia, mutta yleensa en ole edes kiljunut (!). Hyttysia on myos paljon, iltaisin taytyy muistaa vuorata itsensa hyttyskarkotteella. Vaikka taalla hyttysenpuremiin ei liitykaan malariariskia, niin ei kutiavat paukamat silti kivoja ole. Eilen yksi pahus puri mua jalkapohjaan, valitsi sekin paikan :)
Paivat taalla maaseudun rauhassa on kylla saaneet aika taydellisen rentoutumisen tilaan. Aamulla juodaan kahvit parvekkeella merta katsellen. Sitten voi menna rannalle. Tai vain lueskella parvekkeen riippumatossa. Iltaisin on treenit, joiden jalkeen mennaan usein kylan keskusaukiolle Praçalle syomaan tapiocaa tai acarajea ja ehka ottamaan oluet.
Taalla jakaminen on iso osa kulttuuria, mita mun mielesta nakyy hyvin esim. siina, etta taalla ostetaan joukolla isompi pullo olutta joka jaetaan kaikkien kesken pieniin laseihin. Ja jos joku otaa ruokaa tai naposteltavaa siita tarjotaan kaikille. Ja jos joku laittaa ruokaa, kutsutaan spontaanisti kaikki tutut myos syomaan. Tykkaan kylla tasta kulttuurista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti