Lahdin Serra Grande pikkukylalta yobussilla kohti Salvadoria, saapuen perille klo 5.30 seuraavana aamuna. Sain vahan torkuttuakin. Mutta perille paastessa olin sen verran horroksessa, etta iPod jai bussiin... En tieda unohdinko sen penkille vai nappasiko vieressa istunut mies sen mukaansa mun repun paalta. Jokatapauksessa musiikit meni, ja olin juuri edellisena paivana saanut valtavan maaran uutta hyvaa brassimusaa kaveriltani Serralla. Mutta niinkuin iska sanoi, kaatunutta maitoa on turha surra. Koitan saada vakuutuksesta jotain takaisin, ja hankkia taalta jonkun halvan uuden soittimen. Saavuttuani Salvadorissa hostellille, hostellin ystavallinen respan hoitaja auttoi soittelemalla bussiyhtioon, jne soittimen perassa. Ja onneksi Suski tosiaan saapui samana iltapaivana niin ei paassyt liikaa pyorimaan harmitus paassa.
Vietettiin viikonloppu Salvadorissa, jossa oli jo karnevaalivalmistelut hyvin kaynnissa. Kierreltiin kaupungin historiallista keskustaa Pelourinhoa, jossa oli aikanaan myos suuri orjakaupan keskus. Lisaksi kaytiin katsomassa paikkoja, joita usein capoeira-lauluissa mainitaan. Salvadoria sanotaan nimittain myos capoeiran paakaupugiksi. Yksi naista paikoista oli kirkko Igreja do Bonfim, jonka etuportille vuosien varrella ihmiset on sitoneet sadoittain varikkaita "toivomusnauhoja". Mekin kaytiin sitomassa nauhamme ja tekemassa kolme toivettamme. Samanlaiset nauhat sidottiin myos nilkkoihimme, joista niita ei saa katkaista, koska muuten toive ei kay toteen. Kaytiin myos kuuntelemassa perkussioryhma Olodumin keikka, joka oli aivan mahtava! Ja oli upeeta nahda tuo ruhma livena, silla olin kuunnellut heidan musiikkia jo Suomessa pitkaan. Tallaista musiikkia : http://www.youtube.com/watch?v
Sitten lahdettiin rauhoittumaan Boipeban paratiisisaarelle, jonne paastaksemme otettiin ensin taksi, sitten lautta, sitten bussi, sitten moottorivene. Oli hauskaa olla pitkasta aikaa veneessa! Saarella oli pitkia paratiisinomaisia samettisia hiekkarantoja, lamminta vetta (valilla jopa liian lamminta uimiseen!), palmuja. Ja sootti pieni kyla, trooppista metsaa. Tuolla saarella ei ollut lainkaan autoja. Ihmiset kayttavat kulkemiseen aaseja ja parin kylan valilla kulkee traktori, jolla on peravaunu istumineen. Nautittiin auringosta ja meren aalloista taas siina maarin, etta tuli iho poltettua. Yksi iltapaiva kulutettiin rannalla siihen, etta avattiin mun pikkuletit, siina oli kylla taas kova urakka! Ja hiuksia lahti jalleen tukoittain, nyt ne on paljon ohuemmat kuin ennen. Ei kuitenkaan onneksi mitaan kaljulaikkuja, ja kai ne siita paksuuntuu taas pikkuhiljaa :) Lisaksi selvisi, etta saarella asuu suomalainen nainen, joka sattui kuin sattuikin olemaan mun kaverin hyva kaveri! Pieni maailma! Meidan uusi suomalaistuttu kertoi, etta karnevaalit Boipebassa on vahan erilaiset kuin esim. Salvadorissa. Koska siella ei ole autoja, vetaa karnevaalikaiuttimii perassaan aasi. Ensimmaisena vuonna aasi oli kuollut karnevaalin jalkeen, silla saarelaiset oli kayttaneet samaa aasia paivat pitkat ja kaiuttimet pauhanneet aasin korvien juuressa...
Viimeisena Boipeban paivana mulla oli kipee ja kuumeinen olo, ja nielurisat turvoksissa. Mutta kun paastiin Salvadoriin sain haettua apteekista tehokkaan penisilliini-antibiootin, ja nyt on jo olo paljon parempi. Onni onnettomuudessa etta taalta saa antibiootteja ilman reseptia, ja etta suomalaiset kaverit saa nopeesti netista tarkistettua oikeen annostuksen. Eilen hain sitten loppukuurin satsin, ja sain apteekista alennusta laakkeista, uskomatonta! Farmaseutti vaan sanoi, etta kun geneerista laaketta ei ollut tarpeeksi, niin ei mun tarvi merkki-laakkeesta maksaa kun kerran on samaa tavaraa :) Ja nyt on jo olo huomattavasti parempi!
Kahtena iltana ollaan myos oltu katselemassa karnevaalimeinikia taalla. Taytyy kylla sanoa, etta ei ehka ihan sita mita olin odottanut. Valtavasti ihmisia. Ohi kulkee isoja rekkoja ja rumpuryhmia, joiden perassa voi kulkea tai seurata useampia ryhmia pysymalla paikallaan. Mutta tungos on kuintekin ehka hallitsevin piirre tahan asti. Ja saannollisin valiajoin ohi kulkee joukollinen kyparapaisia ja aseistettuja poliiseja. Lisaksi teiden varsilla on poliiseja korokkeillaan vahtimassa. Mutta hauskaa on ollut! Nahtiin samaisen Olodumin karnevaalikulkue seka kaytiin kuuntelemassa toisen tuntemani hyvan ja kuuluisan brassibandin Nacao Zumbin keikkaa.
Maanantaina jatketaan matkaa Recifeen, jossa mennaan viereisen vanhan kaupungin Olindan karnevaaleille. Ja majoitutaan teltassa yhden suomalaisen kaverini pihalla :) Lisaksi olisi tarkoitus nahda parin vuoden takaisia tuttuja, kun karnevaali on ohi. Karnevaali on nimittainusein loma-aikaa, ja monet matkustavat muualle karnevaalin ajaksi. Mita en yhtaan ihmettele nahtyani tata hardellia, jos taman kokoisi vuosi toisensa jalkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti