Kumasi on kiva paikka. Kaupunki on jonkin verran pienempi kuin Accra, ja keskusta helposti kaveltavissa lapi. Asuimme (ja asun edelleen) Komfo Anokye (laus. konfo anoichii) teaching hospitalin opiskelija-asuntoloissa, jotka on ihan keskustan tuntumassa ja sairaalan vieressa.
Sairaalan vierella on Bantama-niminen lahio, jonka kadut tayttyvat iltaisin muovituoleista, poydista ja ihmisista niiden ymparilla. Ihmiset istuvat kadun varrella ja musiikki pauhaa taysilla jokaisessa kadunvarsikuppilassa. Lisaksi katukeittioiden tuoksut tayttaa ilman. Katukeittiosta saa esim. 2 cedilla (1 eur) valtavan annoksen paistettua riisia kanalla tai ilman tai herkullisen voileivan jossa taytteena on salaattia, kananmunaa, papuja, ketsuppia, majoneesia, jne. Lisaksi kadulta saa mausteista jollof-riisia, uppopaistettua jamssia ja paikallisia herkkuja kuten kelewelea (paistetun ja murskatun ruokabanaanin ja maapahkinan sekoitusta), fufua, bankua, kenkea, paistettua kalaa, paistettua plantaania (=ruokabanaani) seka tietenkin popkornia, ananasta, banaania.
Bantama on sympaattinen paikka muutenkin kuin ilta-aikaan, silla siella on vanhoja ja enemman tai vahemman rapistuneita koloniaalis-tyyppisia taloja, joista osa on maalattu aivan upein varein: pinkkia, kirkkaan vihreaa, petroolin sinista. Paivasaikaan lapset leikkivat kaduilla, pojat pelaavat jalkapalloa ja kadunkulmissa naiset pitavat kojuja joissa myydaan kaikenlaista pikkuasiaa kotiin (kekseja, pesupulveria, vetta, leipaa, kananmunia, jne).
Lisaksi sairaalan vierella on Cultural Center, jonka ihanat aukeat nurmikkoalueet on hyva paikka rentoutua viltilla kirjan ja evaiden kanssa sairaalan jalkeen. Keskuksessa on myos putiikkeja, jonkinlainen museo, kuppila seka aina joukko koululaisia kotimatkalla. Paikallisille vaan ei ole oikein auennut kasite ulkona istuskelusta ja rentoutumisesta, ja joka kerta joku tulee asiaa ihmettelemaan.
Bantaman ja keskuksen valissa on huoltoasema, jonka kaupasta haemme lahes paivittain jotain, minka vuoksi huoltoaseman tyontekijat tuntee meidat nimelta. Erityisesti sinne vetaa groundnut cake eli pienet maapahkinasta tehdyt snacksit.
Kumasin keskustassa on ainakin opaskirjojen mukaan Lansi-Afrikan suurin torialue. En tieda pitaako tama vaite paikkaansa, mutta valtava torialue se kylla on. Hulinaa riittaa ja ihmisvirta on jatkuva ja katkeamaton. Torialueen hitti tahan mennessa on ollut nelja pitkaa kaytavallista taynna kojuja, joissa myydaan varikkaita kankaita. On kaiken varisia ja kuosisia upeita 'arkikankaita', batiikkikankaita, kimaltelevia ja varikkaita juhlakankaita, valko-mustia 'iloisten juhlien kankaita' (haihin, ristiaisiin, kihlajaisiin, jne) seka puna-mustia hautajaiskankaita. Kapeilla kaytavilla voi tata variloistoa ihmetella, mutta paata ei voi kallistella silla ohi kulkee jatkuvan ihmisvirran mukana myyjia, joilla on paidensa paalla kaikkea lihapaloista muoviastioihin. Kankaita onkin tullut jonkin verran ostettua ja tettettya vaatteiksi. Toivottavasti kaikki mahtuu rinkassa mukaan kotiin. Tai jos ei mahdu taytyy jattaa osa suomalaisista vaatteista tanne :)
Loysimme Suskin kanssa sattumalta sairaalan lahelta Bantamalta loistavan raatalin, joka on ommellut meille tayspitkat iltapuvut, pikkumustat, vapaamuotosemmat mekot ja puolihameen. Upeaa ja tarkkaa tyota, mekot oli ihan taydellisen istuvia, ja hintakaan ei ollut paata huimaava 8-10 cedia (4-5 eur) per tyo. Iltapukuja paastiinkin jo kayttamaan marraskuun puolivalissa, silla osallistuimme paikallisen laakisopikelijajarjeston vuosijuhla illalliselle, jonka pukeutumisteemana oli 'Contemporary African wear'.
Aivan sairaalan naapurissa on myos Kumasin elaintarha, jossa kavimme synttaripaivanani Suskin kanssa. Elaintarha oli aika iso ja elainten hakit enemman tai vahemman karuja. Nahtiin leijonia ruoka-aikaan, pahkasikoja, simpansseja ja apinoita, krokotiili, kaarmeita, kameleita. Suosikki taisi kuitenkin olla raivarin saanut simpanssi-isa, joka juoksi meidat nahtyaan ympari hakkia ovia paiskoen ja lopulta muutaman juoksukierroksen jalkeen pysahtyi meidan kohdalle, avasi suunsa ja paasti valtavan purskauksen nestetta meidan paalle. Jotain syljen ja oksennuksen valimaastosta.
tiistai 30. marraskuuta 2010
lauantai 27. marraskuuta 2010
7 viikkoa Afrikassa...
... on sujunut yhdessa hujauksessa. Paljon on tapahtunut, paljon saanut nahda ja kokea. Vaihto on nyt ohi ja viela 2,5 viikkoa lomailua ja reissailua.
Iidun kanssa valloitimme Ghana lansirannikkoa. Vietimme muutaman hikisen paiva Accrassa, jossa ikimuistoista oli parin tunnin trotromatkat lahiosta keskustaan, ostoskeskukseen ja takaisin lahioon ruuhka-aikaan, jolloin ihmiset koittavat kiiveta viela liikkeella oleviin trotroihin oven raoista ja ikkunoista toistensa yli. Trotrot ovat siis paikallinen kulkuvaline. Ne ovat pakettiautojo, joihin on laitettu penkkeja niin etta yhteen mahtuu kyytiin n. 15 ihmista polvet suussa. Tavarat survotaan auton takaosaan, jonka ovet eivat yleensa mahdu kiinni, vaan ne kiinnitetaan narulla. Matkat maksavat 0,3-1 cedia (2 cedia = n. 1 euro). Trotrot lahtevat sitten kun ne ovat taynna ihmisia, mitaan tarkempia aikatauluja niille ei ole olemassa.
Accra oli suuri, taynna ihmisia ja hulinaa, liikennetta ja ruuhkia valtavasti. Ruuhkiin syyna on ilmeisesti huonosti toimiva julkinen liikenne ja suuret etaisyydet, minka vuoksi monilla on oma auto, jos varallisuus riittaa. Mitaan erityisen vanhaa ja kaunista emme Accran keskustassa nahneet. Botwe down - lahio, jossa asuimme oli mukava, silla se tuntui enemman pienelta kylalta kuin Accralta. Accrassa asuimme kaverin kaverini jarjestamassa majoituksessa laaketieteellisen tutkimuskeskuksen yhden tyontekijan talon piha-rakennuksessa. Perhe oli oikein mukava, 2 pikkupoikaa joiden kanssa leikin yhden illan Iidun lahdon jalkeen.
Accrasta suuntasimme kohti Cape Coastia, jossa vietimme vajaan viikon. Cape coast oli hurmaava kaupunki. Pienempi ja hallittava, vahan myos vanhoja siirtomaa-aikaisia rakennuksia. Kalan hajua ja varikkaita kalastajaveneita. Yksi paiva vietettiin tekemalla retki sademetsaan Kakum-luonnonpuistoon. Siella kavelimme riippusiltoja pitkin sademetsan paalla ja tehtin parintunnin opastettu kavely metsassa. Melkeen nahtiin tarantella ja python. Seka valtavan isoja puita ja otokoita. Samana paivana osallistuttiin myos rummutus- ja tanssitunnille 2 amerikkalaisen tyton kanssa. Oli oikeen kivaa ja Iidu sai ihan erityisia faneja ;) Cape coastista tehtiin myos retki laheiseen Elmina-nimiseen kaupunkiin, joka oli myoskin varikas ja kaunis kalastajakaupunki. Viikonloppuna vietettiin paiva rannalla uiskennellen, rummutellen ja elamasta nautiskellen.
Seuraavaksi suuntasimme bussilla Takoradi-nimiseen kaupunkiin. Takoradista taistelimme tiemme taksilla Akwidaa nimiseen kylaan, jonka lahella rannalla vietimme viikon Green Turtle nimisessa eko-lodgessa. Asuimme 3 erilaisessa bungalowissa nukahtaen ja heraten aaltojen huminaan ja kaskaiden siritykseen. Ranta oli todella kaunis, paratiisin omainen! Mutta hyvin eristyksessa laheisista kylista ja paikallisista ihmisista. Virtaus ja aallot oli sen verran kovia etta varsinaisesti uimista ei pytynyt harrastamaan, mutta aallokossa leikittiin ja rannalla maattiin. Tanne Guinean lahden rannikolle tulee talven aikana meriklpikonnia munimaan, ja yhtena iltana lahdimme hostellin jarjestamalle kilpikonnan bongaus retkelle. Silloin ei tosin tullut yhtaan kilpikonnaa vastaan. Kavimme myos hostellin kautta jarjestetylla kanoottiretkella magroverameikossa. Maisemat ja luonto oli huimia, jalleen! Green Turtlesta lahdimme Busua nimiseen rantakylaan, joka taisi varastaa sydamemme. Kaunis ranta, mutta valittomasti kalastajakyla ymparilla. Vahemman aaltoja ja virtausta ja surffikauppa, josta otimme surffitunnin ja lautavuokran. Ja yhden aamupaivan vietimme kampaajalla istuen. Tuloksena hienot paikalliset hiukset! :)
Busuan jalkeen olikin aika palata Accraan saattamaan Iidua kentalle ja kotiin. Vietin Accrassa muutaman paivan, silla oli hoidettavana viisumibyrokratiaa. Sitten lahdin Accran lahella olevaan ranta/kalastajakylaan Kokrobiteen, joka myos otti paikkansa sydamestani. Asuin hostellissa ihan rannalla, jossa tyontekijat oli todella mukavia ja ystavallisia. Reggae soi ja rannalla rastafarit myi helmia. Beads (paikallistyyliset varikkaat lasihelmet) on taalla iso (turisti)-juttu, ne on kauniita ja niita o myynnissa lahes kaikkialla. Hengailimme paivat pitkat tyontekijoiden ja yhden amerikkalaisen matkailijan kanssa. Paadyin rumputunnille, joka olikin loppujen lopuksi rummuttelu-jami-sessio burkinafasolaisten perkussionistien kanssa. Se oli mahtavaa :) Sen jalkeen otin viela muutama rumputunnin. Rannalla jonglooraus heratti jalleen paikallisissa lapsissa innostusta ja sain aina uusia pikku-ystavia jos vaan pallot oli mukana. Lokokuun lopussa Susanna saapui Ghanaan, ja vietimme viela viikonlopun Kokrobitessa rannasta ja auringosta nautiskellen.
Kokrobitesta tulimme Kumasiin, ja vietimme ikimuistoisen paivan busseissa (14 tuntia 5 tunnin sijaan). Ensin sateiden jalkeen ruuhkat Accrasta pois olivat niin kovat etta vietimme pari tuntia jonossa, jonka jalkeen bussi mateli pomppuista tieta, lopulta hajoten matkan varrelle kun kello oli jo yli 23 illalla. Mutta niinkuin taalla aina, niin nytkin kaikki ratkeaa. Odottelimme muutaman tovin ja kohta paasimme toisen bussin kyydissa jatkamaan matkaa Kumasiin.
Iidun kanssa valloitimme Ghana lansirannikkoa. Vietimme muutaman hikisen paiva Accrassa, jossa ikimuistoista oli parin tunnin trotromatkat lahiosta keskustaan, ostoskeskukseen ja takaisin lahioon ruuhka-aikaan, jolloin ihmiset koittavat kiiveta viela liikkeella oleviin trotroihin oven raoista ja ikkunoista toistensa yli. Trotrot ovat siis paikallinen kulkuvaline. Ne ovat pakettiautojo, joihin on laitettu penkkeja niin etta yhteen mahtuu kyytiin n. 15 ihmista polvet suussa. Tavarat survotaan auton takaosaan, jonka ovet eivat yleensa mahdu kiinni, vaan ne kiinnitetaan narulla. Matkat maksavat 0,3-1 cedia (2 cedia = n. 1 euro). Trotrot lahtevat sitten kun ne ovat taynna ihmisia, mitaan tarkempia aikatauluja niille ei ole olemassa.
Accra oli suuri, taynna ihmisia ja hulinaa, liikennetta ja ruuhkia valtavasti. Ruuhkiin syyna on ilmeisesti huonosti toimiva julkinen liikenne ja suuret etaisyydet, minka vuoksi monilla on oma auto, jos varallisuus riittaa. Mitaan erityisen vanhaa ja kaunista emme Accran keskustassa nahneet. Botwe down - lahio, jossa asuimme oli mukava, silla se tuntui enemman pienelta kylalta kuin Accralta. Accrassa asuimme kaverin kaverini jarjestamassa majoituksessa laaketieteellisen tutkimuskeskuksen yhden tyontekijan talon piha-rakennuksessa. Perhe oli oikein mukava, 2 pikkupoikaa joiden kanssa leikin yhden illan Iidun lahdon jalkeen.
Accrasta suuntasimme kohti Cape Coastia, jossa vietimme vajaan viikon. Cape coast oli hurmaava kaupunki. Pienempi ja hallittava, vahan myos vanhoja siirtomaa-aikaisia rakennuksia. Kalan hajua ja varikkaita kalastajaveneita. Yksi paiva vietettiin tekemalla retki sademetsaan Kakum-luonnonpuistoon. Siella kavelimme riippusiltoja pitkin sademetsan paalla ja tehtin parintunnin opastettu kavely metsassa. Melkeen nahtiin tarantella ja python. Seka valtavan isoja puita ja otokoita. Samana paivana osallistuttiin myos rummutus- ja tanssitunnille 2 amerikkalaisen tyton kanssa. Oli oikeen kivaa ja Iidu sai ihan erityisia faneja ;) Cape coastista tehtiin myos retki laheiseen Elmina-nimiseen kaupunkiin, joka oli myoskin varikas ja kaunis kalastajakaupunki. Viikonloppuna vietettiin paiva rannalla uiskennellen, rummutellen ja elamasta nautiskellen.
Seuraavaksi suuntasimme bussilla Takoradi-nimiseen kaupunkiin. Takoradista taistelimme tiemme taksilla Akwidaa nimiseen kylaan, jonka lahella rannalla vietimme viikon Green Turtle nimisessa eko-lodgessa. Asuimme 3 erilaisessa bungalowissa nukahtaen ja heraten aaltojen huminaan ja kaskaiden siritykseen. Ranta oli todella kaunis, paratiisin omainen! Mutta hyvin eristyksessa laheisista kylista ja paikallisista ihmisista. Virtaus ja aallot oli sen verran kovia etta varsinaisesti uimista ei pytynyt harrastamaan, mutta aallokossa leikittiin ja rannalla maattiin. Tanne Guinean lahden rannikolle tulee talven aikana meriklpikonnia munimaan, ja yhtena iltana lahdimme hostellin jarjestamalle kilpikonnan bongaus retkelle. Silloin ei tosin tullut yhtaan kilpikonnaa vastaan. Kavimme myos hostellin kautta jarjestetylla kanoottiretkella magroverameikossa. Maisemat ja luonto oli huimia, jalleen! Green Turtlesta lahdimme Busua nimiseen rantakylaan, joka taisi varastaa sydamemme. Kaunis ranta, mutta valittomasti kalastajakyla ymparilla. Vahemman aaltoja ja virtausta ja surffikauppa, josta otimme surffitunnin ja lautavuokran. Ja yhden aamupaivan vietimme kampaajalla istuen. Tuloksena hienot paikalliset hiukset! :)
Busuan jalkeen olikin aika palata Accraan saattamaan Iidua kentalle ja kotiin. Vietin Accrassa muutaman paivan, silla oli hoidettavana viisumibyrokratiaa. Sitten lahdin Accran lahella olevaan ranta/kalastajakylaan Kokrobiteen, joka myos otti paikkansa sydamestani. Asuin hostellissa ihan rannalla, jossa tyontekijat oli todella mukavia ja ystavallisia. Reggae soi ja rannalla rastafarit myi helmia. Beads (paikallistyyliset varikkaat lasihelmet) on taalla iso (turisti)-juttu, ne on kauniita ja niita o myynnissa lahes kaikkialla. Hengailimme paivat pitkat tyontekijoiden ja yhden amerikkalaisen matkailijan kanssa. Paadyin rumputunnille, joka olikin loppujen lopuksi rummuttelu-jami-sessio burkinafasolaisten perkussionistien kanssa. Se oli mahtavaa :) Sen jalkeen otin viela muutama rumputunnin. Rannalla jonglooraus heratti jalleen paikallisissa lapsissa innostusta ja sain aina uusia pikku-ystavia jos vaan pallot oli mukana. Lokokuun lopussa Susanna saapui Ghanaan, ja vietimme viela viikonlopun Kokrobitessa rannasta ja auringosta nautiskellen.
Kokrobitesta tulimme Kumasiin, ja vietimme ikimuistoisen paivan busseissa (14 tuntia 5 tunnin sijaan). Ensin sateiden jalkeen ruuhkat Accrasta pois olivat niin kovat etta vietimme pari tuntia jonossa, jonka jalkeen bussi mateli pomppuista tieta, lopulta hajoten matkan varrelle kun kello oli jo yli 23 illalla. Mutta niinkuin taalla aina, niin nytkin kaikki ratkeaa. Odottelimme muutaman tovin ja kohta paasimme toisen bussin kyydissa jatkamaan matkaa Kumasiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)