Ensimmainen viikko taalla tropiikin lammossa takana. Lahinna se on kulunut taalla perheen kotona ja heidan kanssa oleskelun merkeissa. Mutta loppuviikkoa kohden alki sitten tulla enemman ohjelmaa. Juhlia, capoeiraa, shoppailua, nahtavyyksia ja auringonpalvontaa.
Torstaina oli aurinkoinen paiva ja paastiin rannalle.Suojakertoimia oli mukana ad 50, joten katkarapukerroin jai pieneksi. Ehka hyvalla mielikuvtukella voi nahda vahan rusketusratoja. Mutta onhan taalla viela aikaa grillailla. Oltiin siis Boa viagem -nimisella rannalla, joka on taalla aikast kuuluisa. Osaksi sen vuoksi, etta siella on nykyaan haita (kaupungin uusi stama on jotenkin muutanut ekoysteemia niin, etta hait viihtyy nykyaan uusissa paikoissa), mutta piti silti menna vaan pulahtamaan ;) Iltapaivalla kaytiin katamaraan-risteilylla. Kaupunkia siis halkoo Cariparibi-niminen iso joki. Paatista nahtiin kuuluisia rakennuksia ja vanhan kaupungin yleisilmetta. On samaan aikaan mielenkiintoista, kiehtovaa ja surullista, miten keskusta on taynna vanhoja hienoja taloja, joista suurin osa on rapistuneita ja huolenpidon tarpeessa. Ja sitten on taysin rajahtaneita vanhoja taloja. Ja vieressa uutuuttaan kiiltavia 30 kerroksen taloja. Toivottavasti paasen sinne kavelemaan, ja kuvaamaan. Ja silloilla on ihmisia kalastamassa, ja pienia kalastusveneita sataman tuntumassa.
Illalla piti menna treenaaman capoeiraa, mutta kavikin ilmi, etta treeni on peruttu sen vuoksi etta on roda. Roda oli viela kaiken lisaksi ihan meidan "naapurissa". Menin sitten paikalle. Kukaan ei oikein osannut englantia. Mutta kaikki koittivat silti kovsti mulle hopotella. Siis portugaliksi. Kyseessa oli Capoeirarte-nimisen regional-ryhman roda, mutta siella oli ihmisia myos muualta (mm. CdO-ryhman instructor Renata). Lisaksi oli paljon lapsia, ja eri nakoisia ihmisia. Kesken rodan mulle selvisi, etta siella oli 4 (contra)mestrea. Saman verran siis kuin, mita olen ikina nahnyt aikaisemmin. En ollut ajatellut menna pelaamaan, mutta kun mestre pyytaa, niin mita muutakaan voi tehda :) Lopuksi tehtiin viela maculelea ja samba da roda. Oli niiiiiiin kiva paasta nakemaan capoilua. Ja kuulla lauluja. Taytyy myontaa etta meidan corot kuulostaa vahan erilaisilta. Koitan nyt ensiviikolla paasta treenaamaan ti ja to. Mutta riippuu myos vahan siita mita muuta ohjelmaa on tiedossa.
Perjantaina menin perheen aidin Izabelin kanssa sairaalaan. Siella oli valmistuvan vuosikurssin viimeinen sairaalapaiva. Kaytiin ensin katsomassa muutamaa potilasta. Sairaala oli tosi erilainen kuin mihin Suomessa olen tottunut. Mm. tekniikkaa paljon vahemman. Ja potilailla oli mukana saattaja, joka siis istui vieressa koko ajan. Ja potilastapaukset oli varsin erilaisia. Mutta sairaaloista lisaa sitten, kun aloitan harjoittelun. Juhlapaivan kunniaksi tarjolla oli jos jonkinlaista herkkua, ja yksi opiskelijoista otti sydamen asiakseen, etta mun tulee varmasti maistettua kaikkea. Ja sitten saatiin kutsut illan juhliin.
Matkalla sairaalalle ajettiin koyhan asuinalueen poikki. Aikaisemmin se oli kuulemma ollut favela, mutta nykyaan "organisoitunut ja urbanisoitunut slummi" eli koyhien asuinalue. Kuitenkin oli siis ihan taloja. Autojen sijaan enemman ihmisia kulki jalan, pyoralla ja hevosrattailla. Olisi hienoa paasta sinne kavelemaan. Ei se kuitenkaan nayttanyt paivasaikaan mitenkaan vaaralliselta. Ja aluetta kuitenkin halkoi iso tie.
Juhlia varten mentiin Rayssan kanssa laheiseen ostoskeskukseen etsimaan vaatteita ja kenkia. Mun maku ei oikein viela kohtaa brasilialisen vaateteollisuuden nakemysta hyvan nakoisista vaatteista, joten parin tunnin etsinnan ja muutaman tuskallisen sovitustuokion tuloksena vaateostoksia pyorea nolla. Mutta loysin aivan ihanat nahkasandaalit! Oi, ne on niin kivat! Ja when it comes to shopping, aikaisemmin viikolla shoppailtiin mulle hopeanvariset havaijnakset (varvas-sandaalit, lipslapsyt, ...). Ja kaytiin myos isossa kirjakaupassa, josta ostin levyn(3 e, uskomattoman halpa, voi siis hyvalla omalla tunnolla ostaa lisaa leyja) ja brasilialaista kirjallisuutta. Portugalin oppikirjaa ei loytynyt.
Illalla oli bileet. Siella oli kaksi live-bandia soittamassa, ja valilla dj. Sambaa, axea, bregoa, frevoa, ... Ja taisin oppia tanssimaan forroa! Kiva olla tollaisissa hippaloissa vaihteluksi suomalaiseen menoon. Viihdyttiin aamuun asti, ja lahtiessa nain Recifen aamuauringossa. Beleza! Harmitti, ettei ollut kamera mukana.
Tanaan nukuttiin pitkaan. Ja kaytiin paivalla synttarijuhlissa. Ja again sambaa. Gosto muito!
Vastakohdat taalla tosiaan pistaa silmaan. Edelleen. Ja hyva ehka niin. Uusien korkeiden kerrostalojen valissa teilla kaikkien autojen keskella hevosrattaat, jossa istuu kolme poikaa paljain jaloin. Ja kerrostaloalueen vieressa taloja, joiden pihalla on lehmia. Ja turistinahtvyyksien vieressa likaisesta joessa kalastajia. On aika arpapelia minne sattuu syntymaan, ja tulee varsin kiitollinen olo siita mita kaikkea on saanut automaattisesti.
lauantai 30. toukokuuta 2009
tiistai 26. toukokuuta 2009
Em Brasil!
Taalla olen, turvallisesti perilla jo 3 paivan ajan. Nimenomaan turvallisesti, silla tulin jo asumaan tanne isantaperheen luokse. Ja he ovat sita mielta etta mun ei ole turvallista liikkua yksin. Mutta haluaisin vaivata heita niin vahan kuin mahdollista, ja muutenkin heilla on omat tyonsa ja koulunsa hoidettavanaan, ja kun he asuvat lahiossa eivatka keskustassa, niin mahdollisuudet nahda paikkoja ovat vahan rajallisemmat kuin haluaisin. Tanaan kapinallisesti kavelin jopa muutamia kortteleja pidemmalle kuin laheiseen puistoon, jonne kuulemma saan menna ihan turvallisesti. Yritan loppuviikoksi saada enemman ohjelmaa itselleni... Ja selvittaa sopisiko heille jos vaikka taksilla lahtisin keskustaan tai Olindaan katselemaan paikkoja, silla turhaudun helposti tekemisen puutteeseen. Vaikka onkin ollut ihan mukavaa ottaa reissulle rauhallinen alku, ja koittaa totutella aikaeroon, portugaliin, ilmastoon, etc., niin toivoisin jatkossa reissulta muutakin ;)
Matka sujui oikein mukavasti, tavarat tuli ja vaihdot menivat mutkitta. Ja Lissabonissa hotellilta lahtiessa menin kentalle samalla taksilla kahden brasilialaisen kanssa. Yolla taksilla hotelliin tullessa kusetettiin oikein kunnolla hinnasta. Maksoin siis 25 e, ja seuraavana aamuna kaikki kolme yhteensa 8 e. Nain siis ihan Euroopassakin. Paa asia oli kuitenkin etta paasin hotelliin, ja olin aivan liian vasynyt alkamaan riidella hinnasta. Seuraavan paivan pitka lentokin sujui kivasti, erityisesti siksi, etta kone oli aika tyhja ja sain valloittaa koko ikkunan viereisen 2 penkin rivin.
Niin kuin jo tulikin esiin, olen nyt siis jo taalla perheen luona. Tulin siis perheeseen, kun yhteyshenkilo Rayssa oli sita mielta etta mun ei ole turvallista lomailla yksin taalla. Perhe on tosi ystavallinen, ja vanhemmatkin yrittavat puhua englantia mulle. Muutenkin kaikki ihmiset, joihin olen taalla nyt tutustunut, ovat aivan valtavan ystavallisia. Ottavat mukaan niin kuin olisivat tunteneet jo pidemmankin aikaa, esittelevat paikkoja ja tapoja ja haluavat auttaa. Toivosin ihan hirveesti, etta oppisin pian portugalia. Olisi nimittain ihanaa paasta keskustelemaan ja kommunikoimaan ihmisten kanssa. Tavoitteena on lahipaivina paasta kirjakauppaan, josta voisi kenties loytya englannin kielinen portugalin oppikirja. No, sen verran olen jo edennyt, etta sahkopostiviesteja saan kirjoitettu. Mutta puhuminen is another story.
Lauantaina paasin heti mukaan kuulostelemaan paikallista tunnelmaa, kun lahdin Rayssan kaverien ja yhden toisen vaihtarin kanssa baariin. Siella oli koko illan live musaa - ml. forro-bandi. Forroa sinne lahdinkin kuulemaan (ja tanssimaan). Ja oli tosi hauskaa! Tuli vahan maisteltua caipirinhaakin (, tosin en siita erityisemmin pida - ehka olisi aika totutella). Niin ja hankittiin heti mulle brasilialainen prepaid, jotta parjaisi taalla kommunikoinnissa vahan halvemmalla. Mutta se ei toimi. Joten jos joku tekniikan ihmelapsi (tai nokialainen :) lukee tata ja tietaa mika voisi olla vikana (ja etenkin jos asian saa jotenkin korjattua), niin tietoa otetaan mielellaan vastaan.
Sunnuntaina kaytiin iltapaivalla Recife Antigossa, eli siis kaupungin vanhassa osassa. Tosi kaunista. Vanhoja siirtomaa-ajalta olevia taloja, katumarkkinat, musiikkia, saippuakuplia ilmassa (kylla!), ja nain viela vahan capoeiraakin, kun jollakin ryhmalla oli siella katuroda. Illalla mentiin perheen kanssa kirkkoon. Olin odottanut barokkikirkkoa, kynttiloita, suitsukkeita ja traditionaalisia seremonioita, mutta kirkko olikin uusi babtistikirkko, jossa lauluja saesti bandi. No, oli kuitenkin mielenkiintoista :)
Nyt siis eilen ja tanaan olen vain hengannut taalla asunnolla, koska en tosiaan edes tieda miten taalta paasisi bussilla keskustaan. Aamuksi olin suunnitellut lenkkeilya siella puistossa, ja sen jalkeen grillailua talon altailla (kylla, tassa 16 kerroksen talossa on oma uima-allas ja kuntosali) kirjan parissa ja paremman tekemisen puutteessa, ja iltapaivalla meidan piti menna joki"risteilylle". Mutta tropiikin saa teki tepposet ja aamulla satoi, ja katamaraanikin paatettiin paremman saan puutteessa jattaa valiin. Iltapaivalla paasin sentaan kavelylle ja kuvaamaan. On mielenkiintoista miten taalla on naita noin 20 kerroksisia taloja. Ja niiden vieressa ja valeissa vanhoja ja vahan rapistuneita taloja. Ja sitten on sellaisia semi-hokkeleitakin, vaikka en ole viela edes nahnyt favelaa (muuta kuin ehka koneesta).
Lamminta taalla tosiaan on. Ja kosteaa. Kuvittele se hetki kun on lampiman suihkun jalkeen sulkenut hanan ja kuivattelee viela sellaisessa pienessa suihkukopissa. Sellaista taalla siis on lammon puolesta. Aika ihanaa. Aurinko nousee taalla aika aikaisin, ja laskee myos ajoissa noin klo 17 aikoihin.
Nyt odottelen, etta joku tulisi kotiin, ja voisi auttaa mua kommunikoimaan yhden capoeiraryhman vetajan kanssa. Pitaisi siis soittaa treeneista, treeniajoista, kuljetuksista, jne, mutta omat kielitaidot ei viela siihen siis riita.
Ainiin. Ja perheella on kotiapulainen. On vahan hankala suhtautua. Ja etenkin kun en oikein pysty hanen kanssa mitaan juttelemaan, niin tulee sellainen olo, etta olen tosi tympea ja aiheutan vain lisaa tyota... Ja muutenkin ajatus kotiapulaisesta tuntuu tosi vieraalta. Taalla se on kai kuitenkin ihan normaalia, ja monilla ylempiin sosiaaliluokkiin kuuluvilla kai on. Mutta se oli ehka ensimmaisia asioita, mika mulle konkretisoi sita, miten erilaista elama taalla on.
Matka sujui oikein mukavasti, tavarat tuli ja vaihdot menivat mutkitta. Ja Lissabonissa hotellilta lahtiessa menin kentalle samalla taksilla kahden brasilialaisen kanssa. Yolla taksilla hotelliin tullessa kusetettiin oikein kunnolla hinnasta. Maksoin siis 25 e, ja seuraavana aamuna kaikki kolme yhteensa 8 e. Nain siis ihan Euroopassakin. Paa asia oli kuitenkin etta paasin hotelliin, ja olin aivan liian vasynyt alkamaan riidella hinnasta. Seuraavan paivan pitka lentokin sujui kivasti, erityisesti siksi, etta kone oli aika tyhja ja sain valloittaa koko ikkunan viereisen 2 penkin rivin.
Niin kuin jo tulikin esiin, olen nyt siis jo taalla perheen luona. Tulin siis perheeseen, kun yhteyshenkilo Rayssa oli sita mielta etta mun ei ole turvallista lomailla yksin taalla. Perhe on tosi ystavallinen, ja vanhemmatkin yrittavat puhua englantia mulle. Muutenkin kaikki ihmiset, joihin olen taalla nyt tutustunut, ovat aivan valtavan ystavallisia. Ottavat mukaan niin kuin olisivat tunteneet jo pidemmankin aikaa, esittelevat paikkoja ja tapoja ja haluavat auttaa. Toivosin ihan hirveesti, etta oppisin pian portugalia. Olisi nimittain ihanaa paasta keskustelemaan ja kommunikoimaan ihmisten kanssa. Tavoitteena on lahipaivina paasta kirjakauppaan, josta voisi kenties loytya englannin kielinen portugalin oppikirja. No, sen verran olen jo edennyt, etta sahkopostiviesteja saan kirjoitettu. Mutta puhuminen is another story.
Lauantaina paasin heti mukaan kuulostelemaan paikallista tunnelmaa, kun lahdin Rayssan kaverien ja yhden toisen vaihtarin kanssa baariin. Siella oli koko illan live musaa - ml. forro-bandi. Forroa sinne lahdinkin kuulemaan (ja tanssimaan). Ja oli tosi hauskaa! Tuli vahan maisteltua caipirinhaakin (, tosin en siita erityisemmin pida - ehka olisi aika totutella). Niin ja hankittiin heti mulle brasilialainen prepaid, jotta parjaisi taalla kommunikoinnissa vahan halvemmalla. Mutta se ei toimi. Joten jos joku tekniikan ihmelapsi (tai nokialainen :) lukee tata ja tietaa mika voisi olla vikana (ja etenkin jos asian saa jotenkin korjattua), niin tietoa otetaan mielellaan vastaan.
Sunnuntaina kaytiin iltapaivalla Recife Antigossa, eli siis kaupungin vanhassa osassa. Tosi kaunista. Vanhoja siirtomaa-ajalta olevia taloja, katumarkkinat, musiikkia, saippuakuplia ilmassa (kylla!), ja nain viela vahan capoeiraakin, kun jollakin ryhmalla oli siella katuroda. Illalla mentiin perheen kanssa kirkkoon. Olin odottanut barokkikirkkoa, kynttiloita, suitsukkeita ja traditionaalisia seremonioita, mutta kirkko olikin uusi babtistikirkko, jossa lauluja saesti bandi. No, oli kuitenkin mielenkiintoista :)
Nyt siis eilen ja tanaan olen vain hengannut taalla asunnolla, koska en tosiaan edes tieda miten taalta paasisi bussilla keskustaan. Aamuksi olin suunnitellut lenkkeilya siella puistossa, ja sen jalkeen grillailua talon altailla (kylla, tassa 16 kerroksen talossa on oma uima-allas ja kuntosali) kirjan parissa ja paremman tekemisen puutteessa, ja iltapaivalla meidan piti menna joki"risteilylle". Mutta tropiikin saa teki tepposet ja aamulla satoi, ja katamaraanikin paatettiin paremman saan puutteessa jattaa valiin. Iltapaivalla paasin sentaan kavelylle ja kuvaamaan. On mielenkiintoista miten taalla on naita noin 20 kerroksisia taloja. Ja niiden vieressa ja valeissa vanhoja ja vahan rapistuneita taloja. Ja sitten on sellaisia semi-hokkeleitakin, vaikka en ole viela edes nahnyt favelaa (muuta kuin ehka koneesta).
Lamminta taalla tosiaan on. Ja kosteaa. Kuvittele se hetki kun on lampiman suihkun jalkeen sulkenut hanan ja kuivattelee viela sellaisessa pienessa suihkukopissa. Sellaista taalla siis on lammon puolesta. Aika ihanaa. Aurinko nousee taalla aika aikaisin, ja laskee myos ajoissa noin klo 17 aikoihin.
Nyt odottelen, etta joku tulisi kotiin, ja voisi auttaa mua kommunikoimaan yhden capoeiraryhman vetajan kanssa. Pitaisi siis soittaa treeneista, treeniajoista, kuljetuksista, jne, mutta omat kielitaidot ei viela siihen siis riita.
Ainiin. Ja perheella on kotiapulainen. On vahan hankala suhtautua. Ja etenkin kun en oikein pysty hanen kanssa mitaan juttelemaan, niin tulee sellainen olo, etta olen tosi tympea ja aiheutan vain lisaa tyota... Ja muutenkin ajatus kotiapulaisesta tuntuu tosi vieraalta. Taalla se on kai kuitenkin ihan normaalia, ja monilla ylempiin sosiaaliluokkiin kuuluvilla kai on. Mutta se oli ehka ensimmaisia asioita, mika mulle konkretisoi sita, miten erilaista elama taalla on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)