Sandaaleja ja sambaa

Ensimmainen viikko taalla tropiikin lammossa takana. Lahinna se on kulunut taalla perheen kotona ja heidan kanssa oleskelun merkeissa. Mutta loppuviikkoa kohden alki sitten tulla enemman ohjelmaa. Juhlia, capoeiraa, shoppailua, nahtavyyksia ja auringonpalvontaa.

Torstaina oli aurinkoinen paiva ja paastiin rannalle.Suojakertoimia oli mukana ad 50, joten katkarapukerroin jai pieneksi. Ehka hyvalla mielikuvtukella voi nahda vahan rusketusratoja. Mutta onhan taalla viela aikaa grillailla. Oltiin siis Boa viagem -nimisella rannalla, joka on taalla aikast kuuluisa. Osaksi sen vuoksi, etta siella on nykyaan haita (kaupungin uusi stama on jotenkin muutanut ekoysteemia niin, etta hait viihtyy nykyaan uusissa paikoissa), mutta piti silti menna vaan pulahtamaan ;) Iltapaivalla kaytiin katamaraan-risteilylla. Kaupunkia siis halkoo Cariparibi-niminen iso joki. Paatista nahtiin kuuluisia rakennuksia ja vanhan kaupungin yleisilmetta. On samaan aikaan mielenkiintoista, kiehtovaa ja surullista, miten keskusta on taynna vanhoja hienoja taloja, joista suurin osa on rapistuneita ja huolenpidon tarpeessa. Ja sitten on taysin rajahtaneita vanhoja taloja. Ja vieressa uutuuttaan kiiltavia 30 kerroksen taloja. Toivottavasti paasen sinne kavelemaan, ja kuvaamaan. Ja silloilla on ihmisia kalastamassa, ja pienia kalastusveneita sataman tuntumassa.

Illalla piti menna treenaaman capoeiraa, mutta kavikin ilmi, etta treeni on peruttu sen vuoksi etta on roda. Roda oli viela kaiken lisaksi ihan meidan "naapurissa". Menin sitten paikalle. Kukaan ei oikein osannut englantia. Mutta kaikki koittivat silti kovsti mulle hopotella. Siis portugaliksi. Kyseessa oli Capoeirarte-nimisen regional-ryhman roda, mutta siella oli ihmisia myos muualta (mm. CdO-ryhman instructor Renata). Lisaksi oli paljon lapsia, ja eri nakoisia ihmisia. Kesken rodan mulle selvisi, etta siella oli 4 (contra)mestrea. Saman verran siis kuin, mita olen ikina nahnyt aikaisemmin. En ollut ajatellut menna pelaamaan, mutta kun mestre pyytaa, niin mita muutakaan voi tehda :) Lopuksi tehtiin viela maculelea ja samba da roda. Oli niiiiiiin kiva paasta nakemaan capoilua. Ja kuulla lauluja. Taytyy myontaa etta meidan corot kuulostaa vahan erilaisilta. Koitan nyt ensiviikolla paasta treenaamaan ti ja to. Mutta riippuu myos vahan siita mita muuta ohjelmaa on tiedossa.

Perjantaina menin perheen aidin Izabelin kanssa sairaalaan. Siella oli valmistuvan vuosikurssin viimeinen sairaalapaiva. Kaytiin ensin katsomassa muutamaa potilasta. Sairaala oli tosi erilainen kuin mihin Suomessa olen tottunut. Mm. tekniikkaa paljon vahemman. Ja potilailla oli mukana saattaja, joka siis istui vieressa koko ajan. Ja potilastapaukset oli varsin erilaisia. Mutta sairaaloista lisaa sitten, kun aloitan harjoittelun. Juhlapaivan kunniaksi tarjolla oli jos jonkinlaista herkkua, ja yksi opiskelijoista otti sydamen asiakseen, etta mun tulee varmasti maistettua kaikkea. Ja sitten saatiin kutsut illan juhliin.

Matkalla sairaalalle ajettiin koyhan asuinalueen poikki. Aikaisemmin se oli kuulemma ollut favela, mutta nykyaan "organisoitunut ja urbanisoitunut slummi" eli koyhien asuinalue. Kuitenkin oli siis ihan taloja. Autojen sijaan enemman ihmisia kulki jalan, pyoralla ja hevosrattailla. Olisi hienoa paasta sinne kavelemaan. Ei se kuitenkaan nayttanyt paivasaikaan mitenkaan vaaralliselta. Ja aluetta kuitenkin halkoi iso tie.

Juhlia varten mentiin Rayssan kanssa laheiseen ostoskeskukseen etsimaan vaatteita ja kenkia. Mun maku ei oikein viela kohtaa brasilialisen vaateteollisuuden nakemysta hyvan nakoisista vaatteista, joten parin tunnin etsinnan ja muutaman tuskallisen sovitustuokion tuloksena vaateostoksia pyorea nolla. Mutta loysin aivan ihanat nahkasandaalit! Oi, ne on niin kivat! Ja when it comes to shopping, aikaisemmin viikolla shoppailtiin mulle hopeanvariset havaijnakset (varvas-sandaalit, lipslapsyt, ...). Ja kaytiin myos isossa kirjakaupassa, josta ostin levyn(3 e, uskomattoman halpa, voi siis hyvalla omalla tunnolla ostaa lisaa leyja) ja brasilialaista kirjallisuutta. Portugalin oppikirjaa ei loytynyt.

Illalla oli bileet. Siella oli kaksi live-bandia soittamassa, ja valilla dj. Sambaa, axea, bregoa, frevoa, ... Ja taisin oppia tanssimaan forroa! Kiva olla tollaisissa hippaloissa vaihteluksi suomalaiseen menoon. Viihdyttiin aamuun asti, ja lahtiessa nain Recifen aamuauringossa. Beleza! Harmitti, ettei ollut kamera mukana.

Tanaan nukuttiin pitkaan. Ja kaytiin paivalla synttarijuhlissa. Ja again sambaa. Gosto muito!

Vastakohdat taalla tosiaan pistaa silmaan. Edelleen. Ja hyva ehka niin. Uusien korkeiden kerrostalojen valissa teilla kaikkien autojen keskella hevosrattaat, jossa istuu kolme poikaa paljain jaloin. Ja kerrostaloalueen vieressa taloja, joiden pihalla on lehmia. Ja turistinahtvyyksien vieressa likaisesta joessa kalastajia. On aika arpapelia minne sattuu syntymaan, ja tulee varsin kiitollinen olo siita mita kaikkea on saanut automaattisesti.