Em Brasil!

Taalla olen, turvallisesti perilla jo 3 paivan ajan. Nimenomaan turvallisesti, silla tulin jo asumaan tanne isantaperheen luokse. Ja he ovat sita mielta etta mun ei ole turvallista liikkua yksin. Mutta haluaisin vaivata heita niin vahan kuin mahdollista, ja muutenkin heilla on omat tyonsa ja koulunsa hoidettavanaan, ja kun he asuvat lahiossa eivatka keskustassa, niin mahdollisuudet nahda paikkoja ovat vahan rajallisemmat kuin haluaisin. Tanaan kapinallisesti kavelin jopa muutamia kortteleja pidemmalle kuin laheiseen puistoon, jonne kuulemma saan menna ihan turvallisesti. Yritan loppuviikoksi saada enemman ohjelmaa itselleni... Ja selvittaa sopisiko heille jos vaikka taksilla lahtisin keskustaan tai Olindaan katselemaan paikkoja, silla turhaudun helposti tekemisen puutteeseen. Vaikka onkin ollut ihan mukavaa ottaa reissulle rauhallinen alku, ja koittaa totutella aikaeroon, portugaliin, ilmastoon, etc., niin toivoisin jatkossa reissulta muutakin ;)

Matka sujui oikein mukavasti, tavarat tuli ja vaihdot menivat mutkitta. Ja Lissabonissa hotellilta lahtiessa menin kentalle samalla taksilla kahden brasilialaisen kanssa. Yolla taksilla hotelliin tullessa kusetettiin oikein kunnolla hinnasta. Maksoin siis 25 e, ja seuraavana aamuna kaikki kolme yhteensa 8 e. Nain siis ihan Euroopassakin. Paa asia oli kuitenkin etta paasin hotelliin, ja olin aivan liian vasynyt alkamaan riidella hinnasta. Seuraavan paivan pitka lentokin sujui kivasti, erityisesti siksi, etta kone oli aika tyhja ja sain valloittaa koko ikkunan viereisen 2 penkin rivin.

Niin kuin jo tulikin esiin, olen nyt siis jo taalla perheen luona. Tulin siis perheeseen, kun yhteyshenkilo Rayssa oli sita mielta etta mun ei ole turvallista lomailla yksin taalla. Perhe on tosi ystavallinen, ja vanhemmatkin yrittavat puhua englantia mulle. Muutenkin kaikki ihmiset, joihin olen taalla nyt tutustunut, ovat aivan valtavan ystavallisia. Ottavat mukaan niin kuin olisivat tunteneet jo pidemmankin aikaa, esittelevat paikkoja ja tapoja ja haluavat auttaa. Toivosin ihan hirveesti, etta oppisin pian portugalia. Olisi nimittain ihanaa paasta keskustelemaan ja kommunikoimaan ihmisten kanssa. Tavoitteena on lahipaivina paasta kirjakauppaan, josta voisi kenties loytya englannin kielinen portugalin oppikirja. No, sen verran olen jo edennyt, etta sahkopostiviesteja saan kirjoitettu. Mutta puhuminen is another story.

Lauantaina paasin heti mukaan kuulostelemaan paikallista tunnelmaa, kun lahdin Rayssan kaverien ja yhden toisen vaihtarin kanssa baariin. Siella oli koko illan live musaa - ml. forro-bandi. Forroa sinne lahdinkin kuulemaan (ja tanssimaan). Ja oli tosi hauskaa! Tuli vahan maisteltua caipirinhaakin (, tosin en siita erityisemmin pida - ehka olisi aika totutella). Niin ja hankittiin heti mulle brasilialainen prepaid, jotta parjaisi taalla kommunikoinnissa vahan halvemmalla. Mutta se ei toimi. Joten jos joku tekniikan ihmelapsi (tai nokialainen :) lukee tata ja tietaa mika voisi olla vikana (ja etenkin jos asian saa jotenkin korjattua), niin tietoa otetaan mielellaan vastaan.

Sunnuntaina kaytiin iltapaivalla Recife Antigossa, eli siis kaupungin vanhassa osassa. Tosi kaunista. Vanhoja siirtomaa-ajalta olevia taloja, katumarkkinat, musiikkia, saippuakuplia ilmassa (kylla!), ja nain viela vahan capoeiraakin, kun jollakin ryhmalla oli siella katuroda. Illalla mentiin perheen kanssa kirkkoon. Olin odottanut barokkikirkkoa, kynttiloita, suitsukkeita ja traditionaalisia seremonioita, mutta kirkko olikin uusi babtistikirkko, jossa lauluja saesti bandi. No, oli kuitenkin mielenkiintoista :)

Nyt siis eilen ja tanaan olen vain hengannut taalla asunnolla, koska en tosiaan edes tieda miten taalta paasisi bussilla keskustaan. Aamuksi olin suunnitellut lenkkeilya siella puistossa, ja sen jalkeen grillailua talon altailla (kylla, tassa 16 kerroksen talossa on oma uima-allas ja kuntosali) kirjan parissa ja paremman tekemisen puutteessa, ja iltapaivalla meidan piti menna joki"risteilylle". Mutta tropiikin saa teki tepposet ja aamulla satoi, ja katamaraanikin paatettiin paremman saan puutteessa jattaa valiin. Iltapaivalla paasin sentaan kavelylle ja kuvaamaan. On mielenkiintoista miten taalla on naita noin 20 kerroksisia taloja. Ja niiden vieressa ja valeissa vanhoja ja vahan rapistuneita taloja. Ja sitten on sellaisia semi-hokkeleitakin, vaikka en ole viela edes nahnyt favelaa (muuta kuin ehka koneesta).

Lamminta taalla tosiaan on. Ja kosteaa. Kuvittele se hetki kun on lampiman suihkun jalkeen sulkenut hanan ja kuivattelee viela sellaisessa pienessa suihkukopissa. Sellaista taalla siis on lammon puolesta. Aika ihanaa. Aurinko nousee taalla aika aikaisin, ja laskee myos ajoissa noin klo 17 aikoihin.

Nyt odottelen, etta joku tulisi kotiin, ja voisi auttaa mua kommunikoimaan yhden capoeiraryhman vetajan kanssa. Pitaisi siis soittaa treeneista, treeniajoista, kuljetuksista, jne, mutta omat kielitaidot ei viela siihen siis riita.

Ainiin. Ja perheella on kotiapulainen. On vahan hankala suhtautua. Ja etenkin kun en oikein pysty hanen kanssa mitaan juttelemaan, niin tulee sellainen olo, etta olen tosi tympea ja aiheutan vain lisaa tyota... Ja muutenkin ajatus kotiapulaisesta tuntuu tosi vieraalta. Taalla se on kai kuitenkin ihan normaalia, ja monilla ylempiin sosiaaliluokkiin kuuluvilla kai on. Mutta se oli ehka ensimmaisia asioita, mika mulle konkretisoi sita, miten erilaista elama taalla on.