Capoeiraa ja perhe-elamaa

Nyt olinpaikka on Brasília, Brasilian paakaupunki. Tama on iso 50-luvulla keskelle ei-mitaan rakennettu hallintokeskus, jonka keskusta koostuu muutamasta ostoskeskuksesta, moottoriteista, futuristisista rakennuksista ja asuintalokomplekseista, jotka jatkuvat pohjois-etela suunnassa kaupungin lapi kuin "lentokoneen siivet". Asunkompleksit on suunniteltu lahes identtisiksi, joten ne naytta samanlaisilta, mutta kohta ollaan tarpeeksi monta kertaa kiidetty autolla ympariinsa, etta alan pikkuhiljaa hahmottaa lahiseutuja, ja uskallan ehka lahtea myos seikkailemaan. Kaupunkia en siis viela tunne kovinkaan hyvin, silla olen liikennoinyt taalla vain tuttavien autojen kyydissa.

Saavuin viime viikon tiistaina. Lentokentalle tuli vastaan capoeira mestreni oppilas, johon olin sahkopostitse ollut aiemmin yhteydessa. Etsittyamme toisiamme tunnin kentalta (mua oli myos kuulutettu, mutta en ollut kuullut :) lahdettiin suoraan akrobatiatreeneihin. Siella hypittiin trampoliineilla ja harjoiteltiin voltteja jne. Treeneista mentiin taman kaverini kotiin, jossa myos majoitun taalla oloni ajan.

Asunnossa asuu myos kaverini vanhemmat ja siskonpoika. Lounasaikaan usein sisko perheineen tulee tanne, ja talo on taynna hulinaa ja puheensorinaa. Tahan mennessa olen paivisin lahinna hengaillut taalla asunnolla lueskellen, harjoitellen atabaquen eli brasilialaisen rummun soittoa ja odotellen josko mentaisiin treenaamaan. Valilla ollaan lahdetty iltapaivalla jo treenaamaan, valilla vasta illalla, mutta tahan mennessa joka paiva olen paassyt treenaamaan, mika on ollut tosi kivaa! Ollaan kayty treenaamassa capoeiraa, akrobatiaa seka muutamissa capoeira rodissa. Olen kaverustunut myos muutamien muiden capoeira-tyyppien kanssa, jotka ovat myos vieneet mua treenailemaan.

Taalla siis asustelen ja vietan brasilialaista perhearkea, mika on sinansa kivaa ja hyvaa aktiivista kielikylpya. Joskin vahan edelleen vaivaannuttaa se, etten voi maksaa asumisestani tai taalla ruokailemisesta tai pyykkaamisesta jne. mitaan. Mutta taytyy vaan koittaa hyvaksya tama brasilialainen avoimuus ja vieraanvaraisuus, joka on todella kaunista! Etenkin kun ottaa huomioon, etten tuntenut tata kaveriani kuitenkaan millaan tavalla etukateen... Viime viikolla myos kaverini serkut halusivat vieda mut uimaan ja ottamaan aurinkoa luonnonvesialtaille, minka jalkeen nayttivat paikkoja autoillen. Taalla yksityisautoilu on kylla puhjennut kukkaan, osittain varmasti sen vuoksi miten kaupungin keskusta on suunniteltu.

Pari paivaa sitten paatin myos paasta karryille maailmanmenosta, ja luin uutisia, ja kauhistuin Hesarin suomen kielesta. Sen lisaksi etta viime syksyna oli jaatavia sateita oli nyt YK:n suhtautuminen nihkeaa. Selvitin paaseeko taalla aanestamaan, ja paaseehan taalla, silla taalla on Suomen suurlahetysto, sinne siis 6.4.

Sita ennen taalla kuitenkin olisi tarkoitus kayda lauauntaina siella capoeira-projektissa, eli lasten tunnilla favelassa ja sita seuraavana viikonloppuna matkataan Campinakseen Sao Paulon lahelle treenaamaan pitkaksi viikonlopuksi!