Pullaa Brasíliassa

Viimeiset paivat taalla paakaupungissa Brasíliassa kasilla. Tiistai-aamuna lahtee kone Sao Pauloon, ja nyt on jo valmiiksi haikea olo siita, etta joutuu jattamaan nama uudet, ihanat ystavat. Mutta onneksi on internet ja mahdollisuus tulla takaisin :) Viime kirjoituksen jalkeen paivat ovat kuluneet capoeiran merkeissa. Treeneja on ollut joka paiva 1-2, mika on ollut mahtavaa. Treenaamisen lisaksi paivaohjelmaan kuuluu açai valipalapaikassa. Suosikkini on açai banaanin, guaranan, pahkinajauheen ja myslin kera. SItten jaksaa taas treenata! Turkuunkin tarvittaisiin paikkoja, joista saisi açaita. Ja lisaksi taman valipalapaikan tapaisia paikkoja, jotka tarjoilee leipia, tuoremehuja, salaatteja ja açaita melkein keskiyohon asti. Edellisviikonloppuna matkustettiin Campinakseen viettamaan 4 paivaa capoeiran parissa. Campinaksessa majoituimme Mestre Ciceron capoeira academialla eli treenisalissa. Oli hienoa nahda vain capoeiralle omistettu treenitila, jossa lattiaan oli maalattu ryhman iso logo ja seinilla ja seinustoilla soittimia. Viikonlopun aikana treenattiin, kaytiin rodissa pelaamassa ja katsomassa lasten treeneja eri opettajien kanssa. Lisaksi iltaisin hengailtiin ja juteltiin capoeirasta. Viime viikolla tanne Brasíliaan saapui myos suomalainen kaverini, ja nyt on ollut enemman treeniseuraa. Kolmen viikon pelkan portugalin puhumisen jalkeen tuntui kylla oudolta vaihtaa taas suomenkieleen osittain. Lisaksi siirryin asumaan toisen paikallisen kaverin luokse, kauemmas Brasílian keskustasta. Taallakin on mukava tunnelma ja hyva olla! Talo on omakotitalo, jonka pihalla kaverini kaksi pitbullia lotkottelee. Ensimmaisena aamuna kun huomasin, etta koirat on pihalla paatin kayda moikkaamassa. Jain rapsuttelemaan toista koiraa, kun se tuntui tykkaavan. Hetken kuluttua kaverini aiti tuli hamillaan katsomaan ovesta, ja kertoi etta tama koira ei yleensa paasta ketaan uutta lahelleen ja silittelemaan. Ensimmaista kertaa elamassani kavin myos suurlahetystossa. Oli nimittain aika kayda ennakkoaanestamassa eduskuntavaaleissa, kun siihen kerran oli taalla mahdollisuus. Heti kun astuin sisaan suurlahetystoon, muuttui tunnelma jotenkin todella suomalaisesti. Varmaan johtui sisustuksesta. Ja henkilokunnasta. Sisustuksen perusteella olisin yhta hyvin voinut olla missa tahansa suomalaisessa kansliassa. Vieraalle ihmiselle puhuttaessa meinasin vahingossa sanat tulla portugaliksi, ja vahan nauratti meita kaikkia kun sujuvasti kuuntelin ja vastailin "sim, sim". Eilen kaytiin kuuntelemassa sambaa kaveriporukan kanssa. Yhdessa vaiheessa paatettiin vaihtaa paikka, mutta uuteen paikkaan saavuttaessa kello oli sen verran etta bandi oli jo lopettelemassa. Paatettiin olla menematta sisalle ja jaatiin ulkopuolelle vahan kauemmas hengaamaan. Hetken kuluttua sisalta kuului halinaa ja ulos lehahti joukko ihmisia, jolloin otettiin etaisyytta, silla halina tarkoittaa taalla usein tuossa yhteydessa tappelua. Ja niinhan se olikin, silla hetken kuluttua kuului aseen laukaus. Mentiin yhden auton taakse hetkeksi, ja siirryttiin ripeasti omaan autoon ja lahdettiin paikalta. Kokemus oli aikamoinen, vaikka me ei oltukaan missaan varsinaisella vaaravyohykkeella. Muistutti kuitenkin siita, mita kaikkea muuta kuin ihanaa taman ihanan maan yhteiskunnasta loytyy. Seka jo vahan unohtamastani varovaisuudesta. Riossa oli myos viime viikolla ilmeisesti Suomessakin otsikoihin paatynyt kouluammunta. Jarkyttavaa! Ja pistaa kylla miettimaan samalla sita, miten taalla lapsetkin varmasti altistuvat vakivallalle faveloissa. Fyysiselle, henkiselle ja seksuaaliselle vakivallalle. Taalla aseen hankkiminen on kuitenkin jokseenkin helppoa syyttajalla tyoskentelevan kaverini mukaan, jolloin monet voivat yrittaa turvata itseaan asein. Yhden kaverini kanssa keskusteltiin kaupungista, ja puheeksi tuli taalla pari vuotta sitten tapahtunut miljoonien korruptiotapaus suurta siltaa rakennettaessa. Kyseinen poliitikko ei vielakaan ole kuulemma joutunut vastuuseen , ja julkisessa paatoksenteossa korruptio on kuulemma hyvin yleista. Taalla aanestaminen on pakollista, ja kuulemma aanestamatta jattanen on selvitettava erikseen kirjallisesti. Taman vuoksi voisi tavallaan ajatella, etta ihmiset ehka tietaisivat enemman politiikasta. Mutta toisaalta taalla on edelleen niin paljon ihmisia, jotka ovat lukutaidottomia tai asuvat maaseudulla, jossa ei ole valoa tai juoksevaa vetta, etta heidan aanensa lienee aika helppo saada kenen tahansa jos vain osaa puhua... Mutta nyt nukkumaan, huomenna on aikainen heratys. Taalla aamiaiseen kuuluu passionhedelmamehu. Joka tehdaan tuoreista passiohedelmista. Joita voi poimia tuossa verannalla olevasta passiohedelma-koynnoksesta. Lisaksi pihan peralla on banaanipuita, kookospalmu ja acerola-pensas. Liian hyvaa ollakseen totta :) Huomenna ohjelmassa on reko-rekon (perkussio-soitin, jota kaytetaan capoeirassa ja sambassa mm.) tekeminen, treenailua, pakkailua, açai ja viela kaverien nakemista.