Melkeen viikon olen nyt oleillut taalla SUNtiagossa. Se voisi tosiaan olla kaupungin nimi Santiagon sijaan, silla joka paiva on paistanut aurinko eika kertaakaan satanut. Lampotila mnee 30 asteeseen asti. Mutta lampo ei ole samanlaista kosteaa pehmeytta kuin Ghanassa vaan enemman kuivaa niinkuin Suomessa. Taalla on valoisaa noin 22 asti, ja paivan kuumin hetki tuntuu olevan klo 16-18.
Talo, missa asun on saman tyylinen kuin siella Brasseissa silloin. Korkea ja moderni. Ja pihalla uima-allas. En ole sita tosin viela testaillut :) Selvisi myos etta se mun host Barbara onkin jo erikoistunut sisatautien erikoislaakari... hups, pieni sekaannus.
Sairaalla aloitin viime viikon keskiviikkona. Menin etsimaan laakaria ja sihteeria, joiden nimet olin saanut, siita sairaalasta jonka Barbara mulle naytti. Ontuvalla espanjallani selvisi kuitenkin etta kyseiset ihmiset ei tyoskentele siina sairaalassa. Ja mut ohjattiin toiseen sairaalaan parin korttelin paahan. Siella ystavalliset turvamiehet selvitteli mun kanssa etta mista nama ihmiset voisi loytaa. Ja selvisi ettei ne tyoskentele siinakaan sairaalassa. Mut lahetettiin takaisin sairaalaan 1. Josta edelleen vakuutettiin etta ne on sairaalassa 2. Palasin toistamiseen sairaalaan 2, josta mut lahetettiin kysymaan psykiatrian ensiavusta parin korttelin paasta. Siella vihdoin yksi sihteeri tunnisti nimet, soitti muutaman puhelun ja selvisi, etta tama laakari ja sihteeri tyoskentelee aivan toisella puolella kaupunkia olevassa sairaalassa. Huoh, se oli aikamoinen aamu ja seikkailu. Olen kuitenkin aika tyytyvainen siihen, etta onnistuin selvittamaan asian espanjaksi.
Iltapaivalla lahdin tahan sairaalaan 3, jonka nmi on Salvador yhden paikallisen vaihto-tyypin kanssa. Siella mut liitettiin viimeisen vuoden opiskelijoiden ryhmaan, joilla on parhaillaan psykiatrian kliininen kurssi kaynnissa. Nyt olen sitten ollut naiden kolmen chilelaisen pojan kanssa opiskellut psykiatriaa. Vaikka enemman se on tainnut olla espanjan opiskelua. Kukaan opettaja ei nimittain puhu englantia. Onneksi 2 ryhmalaisista puhuu hyvaa englantia ja auttavat mua mielellaan.
Viime viikon aikana olen kuljeskellut iltapaivisin kaupungilla itsekseni ja taalla vaihdossa olevien suomalaisten kanssa. Yhdessa ollaan retkeilty kaupungissa oleville kukkuloille, joilta oli upeat nakymat kaupungin ylle. Perjantaina vietimme kaikkien taalla olevien vaihtarien kanssa kansalliset ruuat ja juomat -juhlaa. Tehtiin laskiaspullia ja minttuviinaa ja tarjottiin salmiakkia. Yhteensa taalla on reilu 20 vaihtaria, joista me ollaan ainoat eurooppalaiset. Muuta on latinalaisesta Amerikasta, Meksikosta, Perusta, Boliviasta ja Brasiliasta. Brassien kanssa olen paassyt puhumaan portugalia, mika on ollut kivaa.
Ollaan myos vahan shoppailtu. Uudet sandaalit, shortsit ja mintun variset farkut. Lisaksi kaytiin prekolumbiaanisen taiteen museossa. Eilen tavattiin taalla asuva muutama vuosi sitten valmisunut suomalainen laakari, ja varmaan mennaan ensi viikolla heille syomaan.
Viime sunnuntaina oltiin jatskilla (jatskit on taalla maukkaita ja tosi isoja suomalaisiin palloihin ja pehmiksiin verrattuna) puistossa. Kun yhtakkia kuultiin berimbaun aani. Siella oli capoeira-tyyppeja hengaamassa ja aloittelemassa rodaa. Menin juttelemaan ja jain kattomaan rodaa. Tutustuin muutamaan tyyppiin ja nyt olen ollut edellispaivana treenaamassa paikallisen Cordao de Ouro -ryhman kanssa (meidan ryhma suomessa) ja Capoeira Angola ryhman kanssa eilen. Molemmissa oli kivoja tyyppeja ja iloinen ja rento ilmapiiri. Tanaan ja huomenna aion myos menna treenaamaan. Jalat on sairaan kipeet, tuntuu se Afrikassa vietetty tauko kylla kaikissa lihaksissa :) Mutta capoeiraa on ollutkin ikava, ihanaa paasta treenaamaan!
Ensi viikonloppuna lahdetaan kaikki vaihtarit Valpraisoon ja Viña del Mariin viikonloppuretkelle ja ensi viikolla on meille ilmeisesti jarjestetty retki jollekin laheiselle viinitilalle, mmmm. Niin, taalla on ruokakaupissa isot hyllyt viinia, ja maukkaat chilelaiset viinit maksaa 1,5-3 eur/pullo. Kelpaa maistella viineja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti