... se varjaa horisontin punaisellaan.
Saavuin Chileen tanaan aamupaivalla. Lentomatka oli aavistuksen tuskainen, 14 tuntia paikallaan on vaan liikaa. Katsoin pari leffaa, kuuntelin musaa ja yritin nukkua. Mutta vaikka jalkatilaa olikin aika paljon, oli optimaalista asentoa vaikeeta loytaa ja niinpa nukkuminen oli sen mukaista. Kerran yolla havahduin ja katsoin ulos ikkunasta. Uskomaton tahtimeri loisti taivaalla. Tahtia oli niin paljon, olisin voinut luulla katsovani kaukoputkeen.
Perille paastya loysin oikean tiskin ja sain selvitettya mulle varatun taksin. Sujuvalla espanjalla... Lopuksi tuli viela kaiken kukkuraksi huudahdettua "medaasi", mika on kiitos twiksi (se Ghanassa puhuttu kieli). Vahva startti. Yllattavan paljon perus-turisti-puheesta kuitenkin pystyi ymmartamaan portugalin pohjalta. Paasin perille Chilen kotiin.
Ovella minua odotti Barbara, joka on jo muutama vuosi sitten valmistunut laakariksi. Barbaran asunto on noin 20 kerroksisen talon 14. kerroksessa. Pihalla on uima-allas ja talon edessa viihtyisan nakoinen ulko-alue. Asunnon parvekkeelta on upeat nakoalat kaupungin ylle. Katselin pilvetonta auringonlaskua andien ylle ja kaupungin valojen syttymista. Naytti upealta. Upeita vareja. Upeat vuoret. Upeat palmut ja kukkivat kadut.
Santiagosta ehdin saada ensisilmayksen jo tanaan taksimatkan aikana, seka kaydessamme sairaalalla Barbaran kanssa. Vaikuttaa kivalta paikalta. Vanhoja rakennuksia. Uusia rakennuksia. Palmuja. Vuoria. Puistoja ja viheralueita. Siistia. Metro. Kuulemma paljon kulttuuria (teatteria, musiikkia, nayttelyita). Tuli vahan eurooppalainen tunnelma. Joskin sitten kun katselee tarkemmin ja katselee ihmisia niin kylla kuitenkin on ihan selkea ero eurooppaan.
Vaikka kaupunki vaikuttaa kivuudessaan liian hyvalta, niin totta siita taitaa tehda se, etta englannilla taalla ei varmaan kovin hyvin parjaa. Kaikki alkavat automaattisesti kaupoissa ja muuallakin puhua espanjaa, vaikka selvasti nakee etten ole takalainen ja viimeistaan ilmeesta etten ymmarra kielta. Emantanikin englannintaidoista kertoo ehka se, etta koitan itse enemmin puhua hanelle espanjaa. Mika on tietty oppimisen kannalta mahtva juttu!
Etenkin nyt illalla kun Barbara lahti yovuoroon, koin onnistumisen hetkia kun sain leipaostokset tehtya muutamassa kaupassa espanjaksi ja juteltua toisten asiakkaiden kanssa niitanaita (nama pikkuletit tuntuu olevan ainakin tahan mennessa suosikkipuheenaihe :) Oli loistava fiilis kavella uusia katuja ja seutuja pitkin "kotiin" kassissa tuoretta leipaa ja sopivan kypsaa avokadoa illalliseksi. Ja asken viela paasin onnistumisen tunnelmiin, kun Barbara soitti tanne asunnon lankapuhelimeen, ja kavin ensimmaisen espanjankielisen puhelinkeskustelun. Paapiirteittain ymmarsin mista puhuttiin. Joitain yksityiskohtia jai viela hamaran peittoon (esim. se, mihin aikaan huomenna pitaisi lahtea sairaalalle ja herata :) Ja vastailin sujuvasti "si... , si.... , claro... claro que si".
Nyt illalla oli tarkoitus opiskella kielta, etta osaisin edes esitella iteani huomenna sujuvasti sairaalalla. No, kylla viela vahan ehtii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti