Vaihto suoritettiin taalla Kumasin Komfo Anokye opetussairaalassa/yliopistosairaalassa. Ensi alkuun erinaisten kommahdysten ja byrokratian takia paastiin aloittamaan sairaalatyo viikko ja 2 paivaa myohassa. Eipa se tosin paljon menoa haitannut, vietettiin vain vapa-aikaa siihen asti.
Meidan piti olla infektiotautien osastolla. Mutta tanne paastyamme selvisi, ettei taalla ole erikseen infektiotauteja, sydantauteja, munuaistauteja, jne. vaan kaikki potilaat ovat sekaisin osastoilla. Potilaita hoitaa laakaritiimit, jonka maaraytyy sen mukaan mina paivana potilas on tullut paivystyksen kautta osastolle. Sairaala on iso. Nama sisatautiosastot olivat D-blokissa. Osastolla potilaat makasivat sangyissa vieri vieressa. Jos sankyja ei ollut tarpeeksi osa oli lattialla patjoilla. Sankyjen ymparilla ei ollut verhoja, seinista puhumattakaan.
Seurattiin muutaman paivan ajan yhta laakaria A-tiimista, mutta sitten paadyimme siihen, etta saamme tutkimusta varten potilasaineistoa paremmin kasaan toimimalla itsenaisesti. Siispa kiertelimme osastoja ja tutkimme potilaspapereita. Jokaisen kuumeisen potilaan kohdalla kerattiin tiedot, ja saatiin kasaan lopulta yli 40 potilastapausta syventavia opintoja varten!
Sairaalassa vastaan tuli monenlaisia kohtaloita. 13-vuotias poika, jolla krooninen skistosomiaasi (likaisesta vedesta saatava alkuelaintauti) on kehittanyt munuaistulehduksen, joka 3 kk hoidotta jatkuttuaan johti munuaisten vajaatoimintaan. Ja dialyysihoitoja ei taalla ole saatavilla. Saati siirtomunuaisleikkausta. Jollei ole tarpeeksi rahaa...
Tuntui jotenkin etta potilaista valittaminen ei ollut samanlaista kuin mihin on muualla tottunut. Ehka kuolema vaan on taalla niin paljon arkipaivaisempaa. Ensinnakin potilaskansioissa luki 'ei potilaille'. Kierrolla keskusteltiin akateemisista yksiyiskohdista potilaiden vierella sen sijaan, etta pohdittaisiin miten potilasta voiaan auttaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti