Vasymys on viime paivina ollut paallimaisin tunne. Ja se johtuu vaan siita, etta melkeen joka ilta on venahtanyt myohaseen. Treeneissa ja kavereiden kanssa. Capoeiraryhmat taalla on tosiaan aivan super-mukavia, ihania tyyppeja. Jo pelkastaan niiden takia voisi tanne jaada pidemmaksikin aikaa :) Ja eilenkin oltiin illallisella taalla asuvan ex-fimsiccarin (se laakisopiskelijoiden kansainvalinen jarjesto) ja hanen miehensa luona. Maistuva illallinen ja hyvaa viinia venahti melkein pikkutunneille.
Viime viikonloppu vietettiin Viña del Marissa ja Valparaísossa. Viña oli vahan tylsa mutta Valparaíso hurmaava ja luonteikas. Varikaita taloja kukkuloilla. Rahtisatama. Puita ja kapeita portaita. Vinssihisseja kukkuloille. Kaytiin siella myos Pablo Nerudan talossa. Helppo kai sita on ollut olla runoilija jos on asunut sellasessa talossa sellasella paikalla, aivan huikeat nakoalat kaupunkiin ja merelle siis.
Syotiin reissun kallein mutta maukkain lounas pitkan kaavan mukaan ja juotiin pullollinen pienen tuotannon luomupunaviinia. Ravintola oli aika pieni, ja me melkeen ainoat asiakkaat. Niinpa itse kokki palveli meita, ja teki erikseen mulle kasvisruuan. Aina saannollisin valiajoin kokki kavi myos varmistamassa etta me varmasti pidetaan ruuasta. Oih, se oli ihana lounas!
Illalla lahdettiin muiden vaihtarien kanssa ulos. Istahdettiin yhteen baariin ja ei aikaakaan kun selvisi etta kyseessa oli paikallinen karaokebaari. Ja heti ekan biisin alkusoitto parahti soimaan panhuilun savelin, ahhh mika helvetin esikartano :)
Sunnuntaina suuntasimme rannalle laheiseen Reñaca-nimiseen kaupunkiin. Ranta oli kaunis ja vesi kirkasta. Mutta tuuli kylma ja Humboltin virran jaahdyttama vesi jaatavan kylmaa. Paluumatka alkoi hyvalla sykkeella ja jannityksella kun nama nuoret latinovaihtarit paatti jaada Makkariin syomaan, vaikka aikaa oli hadin tuskin tavaroiden hakemiseen hostellilta Víñasta. Siina kohdassa tui kyl melkeen tankin suomalaisen mitta tayteen lattariorganisointia. No, onneksi niita laumasieluja on taalla Santiagossa helppo valtella, ja voi hengailla vaikka kahden muun suomalaisen ja capoeira-tyyppien kanssa :)
Eilen otettiin teemaksi meille suositellut ruuat ja juomat. Etsittiin pieni empanada paikka, ja ne olikin oikeen herkullisia. Empanadat on siis tyypillista paikallista (pika)ruokaa. Taikinakuori ja sisalla jotain taytetta. Tyypillisimmillaan jauheliha-mossoa tai juustoa, herkullisimmillaan ricottaa, pinaattia ja saksanpahkinoita. Sitten otettiin iltapaivan istuskeluhetki paikallisessa kuppilassa, jossa juotiin valkoviinia mansikoilla, oli mahtavan makuista. Talo oli joskus aikanaan ollut jonkin vasemmistoryhmittyman lehden paino, ja sittemmin paatynyt ravintolakayttoon. Lopuksi mentiin puistoon syomaan spesiaali-jatskia. Saatavilla oli neljaa eri suklaan makua seka omia erikoisuuksia kuten vadelma-minttu, mango-vihrea tee, jne.
Eilen hankittiin myos liput viikonloppuretkelle. Lahdemme kahden muun suomalaisen kanssa Mendozaan Argentiinan puolelle huomen aamulla. Mendoza on kasittaakseni Argentiinan suurin viinialue. Suunnitelmana on lauantaina vuokrata pyorat ja kiertaa viinitiloja. Saali etten oikein pysty ostamaan mitaan kotiin tuotavaa viinia, kun on viela niin paljon matkaa edessa. Matkalla Mendozaan bussi kulkee andien halki, ja pitaisi kartan mukaan nahda myos Etela-Amerikan suurin vuori, Aconcagua. Mendozasta palailen tanne Santiagoon nailla nakymin maanantaina. Sitten on viela reilu viikka aikaa kiertaa muutama paikka Santiagossa, treenailla capoeiraa ja ajattelin myos tehda trekkailuretken lahiseudulle katselemaan upeita vuoristomaisemia. Taytyy vaan viela selvittaa miten noihin luonnonpuistoihin paasee julkisella liikenteella.
Mutta taalla Santiagossa ja Chilessa on kylla ihanaa! Tykkaan kaupungista tosi paljon. Viihtyisa ja helppo liikkua. Tosin Santiago on jkv kalliimpi kuin mita olin ajatellut. Mutta se on pieni murhe kun paikka on niin kiva :) Viime viikolla olin taalla myos kaymassa sattumalta eteen osuneessa Ihmisoikeusmuseossa. Suurin ja pysyva paanayttely kasitteli Chilen diktatuurin aikaa. Vallankumous tapahtui siis 1973 ja diktatuuri paattyi 1989. Nayttely oli todella koskettava. Siella oli mini-dokumnetteja ja haastatteluja vangituilta ja kidutetuilta henkiloilta. Seka ajan mediaa Chilesta ja maailmalta. Olipa yhdella seinalla myos suomalainen juliste ("Kymppi kesatyorahoista Chilen kansalle" :) Metrossa ihmisia katsellessa valilla tulee mieleen, etta mitahan namakin kaikki ihmiset ovat kokeneet ja omilta ikatovereilta tekisi mieli kysya, millaisia asioita muistavat... Mutta se on varmaan aika herkka aihe, joten en ole asiasta keskustellut kenenkaan paikallisen kanssa. Matkaoppaassa myos neuvotaan olemaan ottamatta asiaa puheeksi, sen mukaan ihmiset koittavat mieluummin nykyaan unohtaa ja sivuuttaa koko asian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti