Nain talven keskella erityisesti taalla kaakkois-Brasiliassa (Nordeste) vietetaan Sao Joao -juhlaa. Siihen kuuluu maalaismeininki ruutupaitoineen ja heinahattuineen, maissi-pohjaiset ruuat ja forro. Forro on pohjoiselle tyypillinen musiikkityyli, jossa perinteisesti soittimina on haitari, triangeli ja rumpu (ja laulaja), on hauskan kuuloista ja hauska tanssia. Ensimmaiset Festa Juninhakset oli oman perheen kanssa, kun mentiin viime perjantaina heidan "mokille" Almeia-nimiseen kaupunkiin. Mokit on taalla varsin moderneja taloja ja enemmankin lomakylia. Lomakylan juhlatila oli varattu talle juhlalle. Paikalla oli perheen tuttuja kirkosta. Ohjelmaan kuului tanssia, syomista ja juttelua. Seuraava paiva vietettiin viela mokilla ja illalla palattiin takaisin Recifeen. Illalla lahdin toisen vaihtarin kanssa Sitio de transitu -nimiseen paikkaan, jossa oli juhannusohjelmaa enemman festarityyliin. Ja paljon ihmisia. Siis paljon. Katselimme esityksia (paljon tanssiryhmia, jotka esitti perinteisia tansseja ja oli pukeutuneet varikkaisiin vaatteisiin), kavimme kuuntelemassa 3 eri forro-bandia ja maistelin graviola-maito-jaa-cachaça-drinkkia. Kolmas Sao Joao oli se "virallinen" (siis varsinaisena Sao Joao juhlapaivana), jonka vietin kaverini Tiagon perheen "mokilla". Talo/lomakyla oli talla kertaa Gravata nimisessa kaupungissa. Lahella Caruarua, jota pidetaan forron ja Sao Joaon paakaupunkina. Itse kaupunki oli taynna ihmisia - juhlan vuoksi. Kuulemma kaupungin populaatio viisinkertaistuu juahnnuksen aikaan. Ja liikenne oli sen mukaista :) Mokilla oli siis kaverini extended family, yhteensa meita oli 14. Juhannus oli samalla mulle intensiivinen portugalin kurssi, koska perhe oli sita mielta etta mun oppimisen kannalta on parempi jos puhutaan vain portugalia. Mutta se on vaan kivaa - mahdotontahan sita on muuten oppia. Ja kun heillakin riitti karsivallisyys selittaa hitaasti ja kuunnella mun sonkottelya, niin mikas siina :) Kuunneltiin paljon musiikkia (perheen aiti on suuri brasilialaisen musiikin ystava), syotiin hyvin ja juteltiin (kuulin paljon Sao Joao perinteista, yhteiskunnasta, sairaanhoidosta, kulttuurista ja tietenkin musiikista). Kaytiin myos toisen kaverin Erican isoaidin mokilla, joka oli ihan lahella. Ja itse juhannusilta vietettiin lomakylan juhlatilalla, missa oli bandi soittamassa - forroa tietenkin.
Seuraavana paivana oli haikeat tunnelmat osa 1, kun oli aika hyvastella naiden kavereiden perheet. Paluumatkalla Gravatasta tehtiin viela Tiagon kanssa spesiaaliretki Olindaan tapaamaan keramiikkataiteilijaa. Taiteilija (myoskin nimeltaan Tiago) asuu Olindassa, lahella favela-alueita, missa han opettaa paivisin lapsille keramiikkaa. Talo oli maaginen. Pihalla puiden keskella paljon erilaisia saviveistoksia. Ja maen paalla vaatimaton talo (katto aaltopellista, terassin seinat pressusta) ja taiteilija tyotilat. kyseessa on Brasiliassa ja ilmeisesti muuallakin tunnettu taiteilija, joka aikanaan oli mukana Tropicalismo-liikkeessa ja edelleen brasilialaisten musiikkilegendojen Caetano Veloson ja Maria Bethanian ystava. Tiago puolestaan tuntee taiteilijan, koska on hanen keramiikkaoppilaansa. Talo oli taynna levyja, kirjoja, keramiikkaa, maalauksia. Talon ymparilla oli paljon puita - mango, caju (eli cashew), jne - ja puissa apinoita. Taiteilija elaa kuitenkin kuulemma varsin askeettisesti - yrittaa kayttaa luonnon antimia mahdollisimman paljon ja harvoin kuulemma varsinaisesti ostaa mitaan. Tata ajatusmaailmaa hanen toissaan symboloi caju. Puu nimittain tuottaa pahkinan, hedelman ja lehdista/kuoresta saa tehtya lankaa, ja siten puusta saa kaiken tarpeellisen.
Sunnuntaina vietin omatoimipaivan. Aamulla kavelin laheiseen ostoskeskukseen ostamaan lisaa puheaikaa. Mukaan tarttui myos farkut :) Iltapaivalla lahdin bussilla keskustaan livraria Culturaan. Se on suuri kirjakauppa, jossa on myos levyja, DVD:ita, kahvila, jne. Ostin monta levya (taalla uudetkin levyt on suhteellisen edullisia), ja menen viela varmaan tanaan sinne hankkimaan lisaa brasilialaista musiikkia. Sita kun on Suomesta niin kovin hankalaa loytaa. Kirjakaupasta otin taksin Cinema da Fundaçaoon. Se on "vaihtoehtoisia" elokuvia ja dokumentteja esittava leffateatteri, jossa on myos kiva kahvila. Kuulin siita toiselta vaihtarilta, ja oli mukava kayda katsastamassa. join kahvit ja menin katsomaan dokumenttia brasilialaisesta musiikista "Palavras (en)cantada". Se oli tosi hyva - vaikka en kaikkea ymmartanytkaan. Taytyy kotona koittaa katsoa jos se loytyisi jostain vuokraamosta, ja katsoa uudelleen tekstien kanssa. Dokkarissa kerrottiin siis "uudesta" brassimusiikista (musica brasileiro popular, mbp). Sen jalkeen tulin suosiolla taksilla taas kotiin. Mutta bussisysteemi on taalla aika toimiva - tosin kuulemma aikataulut saattavat pettaa. Ja bussiyhteydet saa hyvin katsottua nettisivulta, joka lahtopaikan ja maaranpaan maarittamisen jalkeen antaa ohjeet, minne pitaa kavella, mista hypata bussiin ja milloin pois. Katevaa!
Eilen illalla tehtiin mun perheen aidin ja Marcelan kanssa brigaderoja, eli suklaakonvehteja. Kirjoitin reseptin ylos, ja teen niita teille sitten kun tuun kotiin :)
Eilen ja tanaan aamulla oli haikeat hetket osa 2, kun oli aika sanoa heipat kolmelle parhaalle brassikaverille Tiagolle, Ericalle ja Rayssalle. He lahtivat reissaamaan Eurooppaan ennen omia vaihtojaan heinakuussa. Oli tuskallista. Etenkin viimeinen puhelu lentokentalta, jolloin olin sairaalalla ja koitin pidatella suurempia itkunpurskahduksia. Mutta onneksi maailma on pieni. Ja lupasin tulla tanne takaisin - kuulemma on 3 kotia, jonne tulla :) ja he lupasivat kaikki tulla kaymaan Suomessa. Rayssa jo ehka tana kesana, kun on Saksassa vaihdossa. Maailman pienuuden todisti se, etta maanantaina sairaalalla tormasin ranskalaiseen tuttuun. Ranskan entinen NORE (eli tutkimusvaihtovirkailija) on taalla myos vaihdossa entisen NEOn (vaihtovirkailija) kanssa (tosin vasta aloittamassa). Aiemmin olin tavannut heita kokouksissa Englannissa ja Ranskassa. Oli jannittava, deja vu:n kaltainen kokemus, kun tormattiin.
Tanaan menen varmaan viela kaupungille, huomenna jos saa suosii, Olindaa ja viikonloppuna perheen kanssa kenties rannalle Porto de Galinakseen. Ja ensi viikolle suunnittelin retkea Nataliin. Mulla on siella pari brassikaveria - ja ennen kaikkea siella on Cordao de ouro -mestre ryhmineen. Jos vihdoin paasisi vaikka treenaamaan capoeiraakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti