Matkaunelmia!

Tämä vuosi tuo tullessaan myös uusia matkoja (yllätys yllätys)! Helmi-maaliskuussa ilmatie vie Nepaliin vierailemaan LSV:n (Lääkärin sosiaalinen vastuu) kehitysyhteistyöhankkeen paikallisen toimijan luona.

Ja kesätyöputken jälkeen koittaa elokuu Tansaniassa, jonne lähden Global Health -kurssille! toivottavasti pääsen lähtemään aavistuksen ennen kurssin alkua, että pääsisi taas uuteen valtamereen uimaan.

Näitä kun ajattelee, niin pakkasessa jaksaa hyvin taivaltaa :)

Uusi vuosi New Yorkissa

Nyt jalat on jo taas tukevasti koulunkäynnin arjessa. Mutta voi vähän muistella toista joululomamatkaa New Yorkiin, jossa olimme kaverini kanssa. Asuimme hänen tuttavaperheensä luona Long Islandin Port Washingtonissa. Se on elokuvien lähiökohtauksista tuttua maisemaa. Suuria taloja, joiden edessä tästilippu ja ainakin kolme autoa. Trimmattu nurmikko eikä jalkakäytäviä missään. Aamulla koulubussit vie lapsia kouluun ja iltapäivisin seisoskelee aikuisia tienristeyksissä odottamassa lapsiaan bussista. Reissun aikana vietimme muutaman päivän ihan kotosalla leikkien perheen 3- ja 5-vuotiaiden lapsien kanssa. Parina päivänä perheen isä vei meidän ajelulle Manhattanille ja muuten mentiin sinne kaupungin sykkeeseen sitten itseksemme näppärästi lähijunalla. Meille oli uskomattoman avoin ja vieraanvarainen vastaanotto: puhelimet, tietokone, oma huone järjestettynä, ruokaa emme saaneet ikinä itse ostaa jääkaappiin ja luxus-BMV oli kaverini ajeltavissa koko ajan. Mutta ehkä kaikkea tuota konkreettista tärkeämpää oli se, miten avoimesti he tosiaan ottivat minutkin vastaan. Reissun aikana jo tuli sellainen olo, että olisi asunut New Yorkissa jo pari kuukautta, jotenkin tuli siis todella kotoisa olo, mikä on aina ihanaa!

Manhattanilla kävelleltiin ja kierreltiin take away kahvit kädessä. Shoppailtiin ja pysähdyttiin säännöllisille kahvilastopeille. Yksi päivä pyhitettiin täysin shoppailulle kun mentiin kauas New Jerseyn puolelle Woodbury outlettiin. Museoissa ei liiemmin käyty; ne olisivatkin varmana olleet näin turistisesonkina aikan täynnä. Yhtenä iltana käytiin katsomassa Broadwaylla Stomp-musikaali, mikä oli aivan kertakaikkisen upea! Ja muutaman kerran kävin meidän capoeira mestren koululla treenaamassa.

Uuden vuoden aatto oltiin alunperin ajateltu viettää legendaarisella Times Squarella. Mutta kun kuulimme, miten oikeasti pitäisi toimia, jotta sieltä saisi paikan, vaihdoimme äkkiä suunnitelmaa. Nimittäin koko Times square suljetaan jo noin 13-14, eli sitä ennen pitää mennä väentungokseen paikalle. Mitään vessoja siellä ei ole, eli tuskalliset 12 tuntia olisi ollut edessä. Viimeinen tikki oli, kun kuultiin, että esiintyjinä oli mm. Justin Bieber ja Lay Gaga. No thanks. Mutta keksittiin omannäköisemme suunnitelma, ja uudenvuoden aatto oli ikimuistoinen. Silloin oli tosi lämmin päivä, noin 15 astetta, joten kuljettiin ilman takkeja ulkona auringonpaisteessa. Sitten käytiin katsomassa New Year's Eve -elokuva, jonka tapahtumapaikkana on siis Manhattan. Kun tultiin ulos elokuvista, tuntui kuin olisimme itse osa elokuvaa. Joten ostimme pussin popcornia ja kuljimme katuja popparia maiskutellen. Illemmalla menimme syömään pieneen italialaiseen ravintolaan East Villagessa lähellä Washington squarea. Käveltelimme Sohossa ja kävimme kahvilla Little Italyssa. Vuoden vaihdetta varten suuntasimme Brooklyn Bridgelle, sillä olimme lukeneet, että sinne pitäisi näkyä useat eri ilotulitukset. Silta täyttyikin muista juhlijoista, ja vuoden vaihtuessa nähtiin Staten Islandin raketit ja Central Parkin ilotulitukset Manhattanin silhuetin takana. Upeinta taisi kuitenkin olla nähdä öisen Manhattanin valot.

Juuri ennen kotiin lähtöä kompuroin talon edessä ja väänsin nilkkani, joten paluumatkastakin tuli ikimuistoinen. Kuljimme Heathrow'lla auton ja pyörätuolin kyydissä ja ohittelimme kaikki turvatarkastusjonossa, hehee :) Jalka on nyt jo melkein normaalin tuntuinen, kiitos kaverini tehokkaan ensihoidon ja British Airwaysin vaihtuvien jääpussien.

Kokonaisuudessaan upea reissu! Paljon jäi vielä New Yorkista näkemättä. Mutta sinne on ehdottomasti päästävä uudestaan. Se vaikutti sellaiselta paikalta, jossa voi käydä aivan rajattomasti ja aina löytyy jotain uutta nähtävää ja tehtävää.

Berlin!

Berliinissä olen. Kaverin kaverin kämpillä Charlottenburgin kaupunginosassa. Odottelen että Kööpenhaminaan saapunut rinkka tulisi tänne asti, sillä avaimia on vain yksi ja jos nyt jo lähden kaupungille, jää rinkka saamatta. Illalla olisi capoeira-treenit toivottavasti ehdin sinne vielä rinkan tultua. Ja mielellään ainakin ruokakaupan kautta :) Ja nyt odotellessa on hyvin aikaa etsiä parhaita joulumarkkinoita koneelta ja sitten kartalta. Hyvä onkin etukäteen katsella minne menee, sillä niitä markkinoita on täällä kuulemma yli 60 kpl!

Maailman toisella puolen

Nyt hihnalle laukku
ja viimeinen kuppi naamaan

Kohta pilvien päältä
voin muistaa tämän maan

Ei mulla oo tarkkaa suuntaa
mä menen minne sattuma johtaa

Mulla on mukana kuvat
mutta katseet eivät kohtaa

Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa

Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa

Mä oon kujia kulkenut
jäljessä lapsien parvet

Niiden silmissä iloa
ja kovan elämän arvet

Sydän huutamaan jää joka hetkeen
mutta tartun niihin muistoissa

Vaikkei tavattais koskaan
kaikki kulkee mun matkassa

Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa

Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa

... on kiva tulla kotiinkin kohta <3

Pullaa Brasíliassa

Viimeiset paivat taalla paakaupungissa Brasíliassa kasilla. Tiistai-aamuna lahtee kone Sao Pauloon, ja nyt on jo valmiiksi haikea olo siita, etta joutuu jattamaan nama uudet, ihanat ystavat. Mutta onneksi on internet ja mahdollisuus tulla takaisin :) Viime kirjoituksen jalkeen paivat ovat kuluneet capoeiran merkeissa. Treeneja on ollut joka paiva 1-2, mika on ollut mahtavaa. Treenaamisen lisaksi paivaohjelmaan kuuluu açai valipalapaikassa. Suosikkini on açai banaanin, guaranan, pahkinajauheen ja myslin kera. SItten jaksaa taas treenata! Turkuunkin tarvittaisiin paikkoja, joista saisi açaita. Ja lisaksi taman valipalapaikan tapaisia paikkoja, jotka tarjoilee leipia, tuoremehuja, salaatteja ja açaita melkein keskiyohon asti. Edellisviikonloppuna matkustettiin Campinakseen viettamaan 4 paivaa capoeiran parissa. Campinaksessa majoituimme Mestre Ciceron capoeira academialla eli treenisalissa. Oli hienoa nahda vain capoeiralle omistettu treenitila, jossa lattiaan oli maalattu ryhman iso logo ja seinilla ja seinustoilla soittimia. Viikonlopun aikana treenattiin, kaytiin rodissa pelaamassa ja katsomassa lasten treeneja eri opettajien kanssa. Lisaksi iltaisin hengailtiin ja juteltiin capoeirasta. Viime viikolla tanne Brasíliaan saapui myos suomalainen kaverini, ja nyt on ollut enemman treeniseuraa. Kolmen viikon pelkan portugalin puhumisen jalkeen tuntui kylla oudolta vaihtaa taas suomenkieleen osittain. Lisaksi siirryin asumaan toisen paikallisen kaverin luokse, kauemmas Brasílian keskustasta. Taallakin on mukava tunnelma ja hyva olla! Talo on omakotitalo, jonka pihalla kaverini kaksi pitbullia lotkottelee. Ensimmaisena aamuna kun huomasin, etta koirat on pihalla paatin kayda moikkaamassa. Jain rapsuttelemaan toista koiraa, kun se tuntui tykkaavan. Hetken kuluttua kaverini aiti tuli hamillaan katsomaan ovesta, ja kertoi etta tama koira ei yleensa paasta ketaan uutta lahelleen ja silittelemaan. Ensimmaista kertaa elamassani kavin myos suurlahetystossa. Oli nimittain aika kayda ennakkoaanestamassa eduskuntavaaleissa, kun siihen kerran oli taalla mahdollisuus. Heti kun astuin sisaan suurlahetystoon, muuttui tunnelma jotenkin todella suomalaisesti. Varmaan johtui sisustuksesta. Ja henkilokunnasta. Sisustuksen perusteella olisin yhta hyvin voinut olla missa tahansa suomalaisessa kansliassa. Vieraalle ihmiselle puhuttaessa meinasin vahingossa sanat tulla portugaliksi, ja vahan nauratti meita kaikkia kun sujuvasti kuuntelin ja vastailin "sim, sim". Eilen kaytiin kuuntelemassa sambaa kaveriporukan kanssa. Yhdessa vaiheessa paatettiin vaihtaa paikka, mutta uuteen paikkaan saavuttaessa kello oli sen verran etta bandi oli jo lopettelemassa. Paatettiin olla menematta sisalle ja jaatiin ulkopuolelle vahan kauemmas hengaamaan. Hetken kuluttua sisalta kuului halinaa ja ulos lehahti joukko ihmisia, jolloin otettiin etaisyytta, silla halina tarkoittaa taalla usein tuossa yhteydessa tappelua. Ja niinhan se olikin, silla hetken kuluttua kuului aseen laukaus. Mentiin yhden auton taakse hetkeksi, ja siirryttiin ripeasti omaan autoon ja lahdettiin paikalta. Kokemus oli aikamoinen, vaikka me ei oltukaan missaan varsinaisella vaaravyohykkeella. Muistutti kuitenkin siita, mita kaikkea muuta kuin ihanaa taman ihanan maan yhteiskunnasta loytyy. Seka jo vahan unohtamastani varovaisuudesta. Riossa oli myos viime viikolla ilmeisesti Suomessakin otsikoihin paatynyt kouluammunta. Jarkyttavaa! Ja pistaa kylla miettimaan samalla sita, miten taalla lapsetkin varmasti altistuvat vakivallalle faveloissa. Fyysiselle, henkiselle ja seksuaaliselle vakivallalle. Taalla aseen hankkiminen on kuitenkin jokseenkin helppoa syyttajalla tyoskentelevan kaverini mukaan, jolloin monet voivat yrittaa turvata itseaan asein. Yhden kaverini kanssa keskusteltiin kaupungista, ja puheeksi tuli taalla pari vuotta sitten tapahtunut miljoonien korruptiotapaus suurta siltaa rakennettaessa. Kyseinen poliitikko ei vielakaan ole kuulemma joutunut vastuuseen , ja julkisessa paatoksenteossa korruptio on kuulemma hyvin yleista. Taalla aanestaminen on pakollista, ja kuulemma aanestamatta jattanen on selvitettava erikseen kirjallisesti. Taman vuoksi voisi tavallaan ajatella, etta ihmiset ehka tietaisivat enemman politiikasta. Mutta toisaalta taalla on edelleen niin paljon ihmisia, jotka ovat lukutaidottomia tai asuvat maaseudulla, jossa ei ole valoa tai juoksevaa vetta, etta heidan aanensa lienee aika helppo saada kenen tahansa jos vain osaa puhua... Mutta nyt nukkumaan, huomenna on aikainen heratys. Taalla aamiaiseen kuuluu passionhedelmamehu. Joka tehdaan tuoreista passiohedelmista. Joita voi poimia tuossa verannalla olevasta passiohedelma-koynnoksesta. Lisaksi pihan peralla on banaanipuita, kookospalmu ja acerola-pensas. Liian hyvaa ollakseen totta :) Huomenna ohjelmassa on reko-rekon (perkussio-soitin, jota kaytetaan capoeirassa ja sambassa mm.) tekeminen, treenailua, pakkailua, açai ja viela kaverien nakemista.

Capoeiraa ja perhe-elamaa

Nyt olinpaikka on Brasília, Brasilian paakaupunki. Tama on iso 50-luvulla keskelle ei-mitaan rakennettu hallintokeskus, jonka keskusta koostuu muutamasta ostoskeskuksesta, moottoriteista, futuristisista rakennuksista ja asuintalokomplekseista, jotka jatkuvat pohjois-etela suunnassa kaupungin lapi kuin "lentokoneen siivet". Asunkompleksit on suunniteltu lahes identtisiksi, joten ne naytta samanlaisilta, mutta kohta ollaan tarpeeksi monta kertaa kiidetty autolla ympariinsa, etta alan pikkuhiljaa hahmottaa lahiseutuja, ja uskallan ehka lahtea myos seikkailemaan. Kaupunkia en siis viela tunne kovinkaan hyvin, silla olen liikennoinyt taalla vain tuttavien autojen kyydissa.

Saavuin viime viikon tiistaina. Lentokentalle tuli vastaan capoeira mestreni oppilas, johon olin sahkopostitse ollut aiemmin yhteydessa. Etsittyamme toisiamme tunnin kentalta (mua oli myos kuulutettu, mutta en ollut kuullut :) lahdettiin suoraan akrobatiatreeneihin. Siella hypittiin trampoliineilla ja harjoiteltiin voltteja jne. Treeneista mentiin taman kaverini kotiin, jossa myos majoitun taalla oloni ajan.

Asunnossa asuu myos kaverini vanhemmat ja siskonpoika. Lounasaikaan usein sisko perheineen tulee tanne, ja talo on taynna hulinaa ja puheensorinaa. Tahan mennessa olen paivisin lahinna hengaillut taalla asunnolla lueskellen, harjoitellen atabaquen eli brasilialaisen rummun soittoa ja odotellen josko mentaisiin treenaamaan. Valilla ollaan lahdetty iltapaivalla jo treenaamaan, valilla vasta illalla, mutta tahan mennessa joka paiva olen paassyt treenaamaan, mika on ollut tosi kivaa! Ollaan kayty treenaamassa capoeiraa, akrobatiaa seka muutamissa capoeira rodissa. Olen kaverustunut myos muutamien muiden capoeira-tyyppien kanssa, jotka ovat myos vieneet mua treenailemaan.

Taalla siis asustelen ja vietan brasilialaista perhearkea, mika on sinansa kivaa ja hyvaa aktiivista kielikylpya. Joskin vahan edelleen vaivaannuttaa se, etten voi maksaa asumisestani tai taalla ruokailemisesta tai pyykkaamisesta jne. mitaan. Mutta taytyy vaan koittaa hyvaksya tama brasilialainen avoimuus ja vieraanvaraisuus, joka on todella kaunista! Etenkin kun ottaa huomioon, etten tuntenut tata kaveriani kuitenkaan millaan tavalla etukateen... Viime viikolla myos kaverini serkut halusivat vieda mut uimaan ja ottamaan aurinkoa luonnonvesialtaille, minka jalkeen nayttivat paikkoja autoillen. Taalla yksityisautoilu on kylla puhjennut kukkaan, osittain varmasti sen vuoksi miten kaupungin keskusta on suunniteltu.

Pari paivaa sitten paatin myos paasta karryille maailmanmenosta, ja luin uutisia, ja kauhistuin Hesarin suomen kielesta. Sen lisaksi etta viime syksyna oli jaatavia sateita oli nyt YK:n suhtautuminen nihkeaa. Selvitin paaseeko taalla aanestamaan, ja paaseehan taalla, silla taalla on Suomen suurlahetysto, sinne siis 6.4.

Sita ennen taalla kuitenkin olisi tarkoitus kayda lauauntaina siella capoeira-projektissa, eli lasten tunnilla favelassa ja sita seuraavana viikonloppuna matkataan Campinakseen Sao Paulon lahelle treenaamaan pitkaksi viikonlopuksi!